Oivalluksia onnellisuudesta

Kansainvälinen onnellisuuden päivä 20.3. 

Keskiviikkona on muuten Onnellisuuden päivä. Tässä ajatuksiani onnellisuudesta. 💥

Mitä on olla onnellinen? 

Mielestäni onnellisuus on sitä että se mitä teet ja sanot on tasapainossa jokapäiväisessä elämässä. 

Että jokainen päivä on tasapainossa, huvi ja työ on tasapainossa, että mikään asia ei vie liikaa jalansijaa elämässäsi haitallisessa määrin.

Onnellisuus on sitä että saa toteuttaa itseään kokonaisvaltaisesti eikä tarvitse pienentää itseään.

Onnellisuus on sitä kun talous on tasapainossa. 

Onnellisuus on sitä että on aitoja ihmissuhteita, joissa voit olla myös huonoine puolinesi olemassa. Onnellisuus on sitä että toiset eivät kontrolloi tai puutu elämänvalintoihisi haitallisessa määrin. Onnellisuus on myös sitä että on ihmisiä jotka puuttuvat elämääsi silloin kun tarvetta puuttumiseen on, 

on onni että ihmisellä on ihmisiä jotka ilmaisevat tukensa ja välittämisen jos elämä esim heittelee...

Onnellisuus on sitä, että ymmärtää ettei kaikkien mielipiteet kohtaa eikä kaikki ole ihmisiä joiden kanssa maailmat kohtaa, mutta sekin on silti täysin okei ja se asia voi silti rikastuttaa kummankin toisistaan poikkeavan ihmisen elämää, kun erilaisista maailmoista avataan yhdessä kohteliaassa hengessä asioita. 

Onnellisuus on sitä, että luotat siihen että elämä kantaa ja et sä tuut selviään sun elämän taisteluista. Niistä taisteluista jotka mahdollisesti on käytävä jopa yksin.

Onnellisuus on sitä että koet onnistumisen kokemuksia. Kun näet lapsesi onnistuvan ja olevan iloinen ja ylpeä itestään. Onnellisuus on sitä että koet olevasi tärkeä ja tarpeellinen maailmassa, ja riittävästi turvassa ihmisten itsekkyydeltä. 

Onnellisuus on sitä ettei vihaa ketään. Onnellisuus on sitä että viihtyy myös yksin. 

Onnellisuus on sitä että ymmärrät ettei kaikkien tarvitse pitää sinusta. 

Onnellisuus on sitä että ei suorita elämää vaan tietää että on ihan riittävä ihan näin.

Onnellisuus on ennen kaikkea sitä että pyrkii ja onnistuu pysymään tasapainossa myrskyjenkin keskellä, ymmärtäen ettei ole täydellinen, mutta juuri hyvä sellaisena omana kreisinä itsenään kuin on, etkä ole menneisyytesi ja virheidesi summa. 💥

Ajattelin listailla ajatuksiani mitkä itseni mielestä tuovat mielenrauhaa ja onnea elämään. 

1. Jonkin itselle tärkeän vaaliminen. 

Jos joku asia tuo iloa sinulle ja on mieleinen, tee sitä paljon. Järjestä sille aikaa. Itsensä laittaminen aika ajoin  ykkössijalle elämässäsi ei ole itsekästä ja väärin, vaan välttämätöntä. 

2. Ei kannata vertailla itseäsi muihin. 

Meillä jokaisella on oma polku, oma tarina. Se että alkaa vertailla itseään toisiin, on yksinkertaisesti vain itseään kuluttava asia, koska kyseessä on kaksi täysin eri ihmistä ja kaksi täysin eri tarinaa, lähtökohtaa, elämää, eli näitä ei voi mitenkään alkaa vertailemaan keskenään. Itsensä hyväksyminen on tärkeämpää, kuin alkaa kilpailla toisten ihmisten kanssa ja miettimään että jotakin olisi saavutettava vain siksi koska joku toinenkin teki asiat niin.  Epäterve kilpaileminen vain tuhoaa ihmisten väliset ihmissuhteet. 

 Mut omaa elämää voi vertailla, ja sitä minkälaisen matkan olet milloinkin tehnyt jostakin tilanteesta toiseen, mitä muutoksia pitäisi tehdä jos muutokset olis ajankohtaisia. Myötätunto itseään kohtaan on yhtä tärkeää kuin myötätunto muita kohtaan. 

3. Tee rauha menneisyyden kanssa

Epäreilut tilanteet ja ihmiset, riitatilanteet ja vaikeat kohtaamiset. Näitähän on. Varsinkin jotakin todella epäreiluja kohtaamisia kohdatessaan niitä pyörittelisi iät ja ajat.. Joku ihminen tekee tosi rumasti, tai kohtelee huonosti, niin tiedän omastakin kokemuksesta miten hankala siitä on päästää irti jos siinä tilanteessa on ollut paljon pureksittavaa. 

 

Kun antaa anteeksi, sellaisellekin ihmiselle joka ei edes nähnyt omassa toiminnassaan mitään väärää, se vaatii aika paljon, mutta se vapauttaa sut itsesi siitä taakasta, että annat toisen ihmisen hallita mitenkään sun omaa hyvinvointia. 

4. Pahansuopa juoruilu ja haukkuminen ei tee onnelliseksi

Juoruileminen on ihan surkeeta, ja sellainen seura on mielekästä jossa ei puhuta muista jatkuvasti pahaa. Voisin tehdä villin veikkauksen, ettei kovin moni ole löytäny onnea muita räikeästi haukkumalla. 

5. Terveellinen, monipuolinen, omannäköinen elämä

Terveellinen ruoka,  omannäköinen elämä, sellainen jossa on hyvä olla, ja saa toteuttaa itseään.

Kokea elämä mielekkääksi ja että on onnistumisen kokemuksia. 

7. Vastuuntunne omasta voimasta

Me ei olla kaikki tehty samasta puusta eikä me kestetä asioita ja käsitellä meidän elämää kaikki samalla tavalla. Ja se on ihan okei, Mutta, kyllä omista tunteistaan otetaan vastuu, muita ei voi syyttää aina eikä koskaan sun oma pahoinvointi ole oikeus loukata muita ihmisiä.  Vika ei ole ikinä vain toisessa ihmisessä, vaikka toinen osapuoli olisi vaikka vähän hankalakin tapaus. Siltikin voit oppia itestään jotakin ja totta hemmetissä täytyy nähdä myös se, mitä itse olisi voinut tehdä toisin. Myös tietyntyyppiset ihmiset ruokkivat toisissa ihmisissä niitä toisen huonoimpia puolia esiin. Mutta kaikenlaiset kohtaamiset voi opettaa. Vähintäänkin sen, että jos ei jotakin tilannetta voi muuttaa, omaa suhtautumista siihen voi muuttaa. 

8. Älä kuluta aikaa miettimällä mitä muut ihmiset on susta mieltä

Voi että mua ennen harmitti ihan kokoajan että jos joku saa musta väärän käsityksen tai puhuu musta pahaa, tai mustamaalaa tai että mitähän tuokin nyt musta miettii ja blaa blaa blaa... Mulla oli oikein vimma että pitäisi saada oikoa kaikki pahan puheet itestä, ja oikein hirvitti että jos puhutaan vielä jotakin sellaista mikä ei ole edes totta. Tämä on yksi asia jolle et voi yhtään mitään, ja se on muutenkin ihan se ja sama mitä ihmiset susta miettii ja puhuu. Niinku seriously, mitä väliä sillä on? Kyllähän maailmaan puhetta mahtuu, ja jos joku haluaa susta puhua, niin antaa mennä vain 😎Tämän ymmärtäminen joskus, oli ehkä vapauttavinta mitä voi olla. Tuli heti paljo helpompi hengittää kun opin tuosta pois. Kyllä sellaiset ihmiset jotka katsoo sua oikeilla linsseillä ja on sun elämän ihmisiä, ei susta puhu mitään huonoa sillon kun et ole paikalla. Joten muiden puheilla ei ole, ei niin yhtään mitään väliä. 

Nämä muutamia onnen ajatuksia elosta joita itse oon huomannut tuovan perusmyönteisyyttä päiviin, ja sitä tarvitaan elämässä, ei sitä muuten jaksa. Varsinkin tää kevään harmaus on jotakin ihan kamalaa, niin tarvii kyllä ilonpisaroita että jaksaa päivät 😎 

Kiva kun luit tänne asti 💛

Ehkäpä sulla on jotakin muita ajatuksia miten olla onnellinen? Mikä tekee just sut onnelliseksi? 

Roanoke- Kadonnut siirtokunta

Mua kiehtoo ihan älyttömän paljon mysteerijutut.. ja tämä Roanoken siirtokunnan tapaus on yksi tällainen kiehtova mysteeritapaus.💥

.Tämä postaus on siis tositarina Roanoken, kuin savuna ilmaan haihtuneesta, Englannin siirtokunnasta 1500- luvulla. 

Minne katosi noin parisen sataa ihmistä Roanoken saarelta, Englannin ensimmäisestä pysyvästä siirtokunnasta 1500- luvun lopuilla. John White purjehti Englantiin hakemaan ruokatarvikkeita siirtokunnalle, ja hänen oli tarkoitus palata takaisin välittömästi. Tämä ei kuitenkaan mennyt kuten piti, ja Whiten paluuseen meni kolme vuotta. 

Tuohon aikaan Englanti oli hyvin pieni maa, ja he yrittivät kasvattaa siirtokunnalla itselleen enemmän elintilaa. Englantilaiset harrastivat tuohon aikaan merirosvousta, varsinkin Espanjan laivoja, ja se oli yksi syy siirtokunnan perustamiselle. Jos siirtokunta olisi olemassa, merirosvot saisivat jostakin nopeasti elintarvikkeita. Ensimmäiset siirtokunnan perustajat olivat oikeastaan kaikki sotilaita. Myös viljely oli tarkoitus aloittaa siirtokunnassa. Viljeltäviä elintarvikkeita olivat sokeriruoko ja puuvilla. 

Roanokella asusteli intiaaneja, joiden kanssa sotilaat riitaantuivat. He olivat käyneet intiaanien leirissä erään kerran, ja havainneet heiltä puuttuvan yhden hopea-astian omasta leiristään. Sotilaat kimpaantuivat ja päättivät polttaa koko ystävällisten intiaanien sadon, vaikka heitä oli käsketty elää heidän kanssaan rauhassa ja kunnioittaen. He joutuivat palaamaan Englantiin, jotta eivät kuolisi nälkään. Tarkoitus oli saada intiaaneilta elintarvikkeita siihen asti että he olisivat saaneet oman sadon kunnolla kasvamaan, mutta apu intiaaneilta ei ollut heidän sadon polttamisensa jälkeen enää vaihtoehto. 

Seuraavalle reissulle Roanokea asustamaan ei lähtenyt enää sotilaat, vaan naisia, miehiä ja lapsia. Siviilien ajateltiin tulevan saarella intiaanien kanssa paremmin toimeen. Joukkoa johti John White, joka oli nimetty siirtokunnan kuvernööriksi ja oli retkikunnassa mukana ensimmäiselläkin reissulla. 

Parisensataa ihmistä pääsi kuitenkin perille, vaikka joutuivat syömään homeista ruokaa ja oleskella laivan sisätiloissa huonolla säällä rottien ja torakoiden seassa kaksi ja puoli kuukautta kestäneen laivamatkan ajan. Sotilailta oli jäänyt jälkeen rakennuksia Roanoken saarelle viimeksi, joihin retkikunta nyt asettui asumaan. Meni viikon verran kun kävi ensimmäinen takaisku. Taskurapuja etsimään mennyt mies löytyi kuolleena.  Hänet oli päästetty päiviltä mitä ilmeisimmin intiaanien toimesta. 

Asukkaat pyysivät Whitelta lupaa saada kostaa miehen kohtalo intiaaneille, ja viimein he saivatkin siihen luvan. Rertkikuntalaiset hyökkäsivät heimon kimppuun, mutta tajusivat liian myöhään että se olikin väärä heimo johon menivät riehumaan. 

Ihan kuin ruokavarastojen hiljaisesta hiipumisesta ei olisi ollut tarpeeksi rasitusta, siirtokuntalaisten päänvaivana oli jatkuva uhka hyökkäyksistä. Laiva jolla he olivat tulleet Roanokeen, alkoi kuukauden päästä tehdä paluuta takaisin Englantiin, mutta vain John White lähti laivan mukana. Tarkoitus oli että John olisi käynyt hakemassa elintarvikkeiden täydennystä ja tuonut niitä retkikuntalaisille. 

Kuitenkaan John ei päässyt lähtemään takaisin koska kuningatar oli kieltänyt yhtään mitään laivaa lähtemästä matkaan satamasta Espanjan ja Englannin sotatilan takia. Kun laiva olisi saanut taas luvan matkustaa Roanokelle, ei ketään enää innostanut Roanoken saari.... Epätoivoisen ja pitkän yrittämisen jälkeen, John White sai Walter Raleyghn avustuksella kokoon laivoja lähtemään Roanokelle. Vain kaksi laivoista pääsi perille, Hopewell ja Moonlight. Moonlightin miehistöstä Roanokelle rantautuessa, menehtyi kuusi kapteenin lisäksi laivan kaatuessa. Vain neljä miestä pääsivät ehjinä perille.

Kun White alkoi lähestyä Roanokea, hän näki kohdassa josta viimeksi oli lähtenyt, savua tupruavan kohdan näkökentässään edessäpäin. Kun laivasta lähti veneet rantautumaan Roanokelle, uutta savua nähtiin jälleen rannalla. 

Kuitenkin kun he pääsivät perille, ei siirtokuntaa ollut missään eikä heistä näkynyt jälkeäkään, rakennukset, ihmiset, kaikki oli haihtuneet savuna ilmaan. ketään ei näkynyt eikä löytynyt, vaikka usempaan kertaan, ongelmallisen rantautumisenkin yhteydessä, oli nähty vielä savua muodostuvan edessä. Savun he huomasivat myöhemmin olevan peräisin kannoista ja risuista, jotka oli palamaan sytyttänyt salamat. Yhden puun kaarnasta kuitenkin löytyi siirtolaisten jättämä viesti. Puussa luki "CRO".  Hetken lisää tarkasteltuaan toisesta puusta löytyi toinenkin viesti, jossa luki "Croatoan"

John White oli sopinut siirtokuntalaisten kanssa ennen lähtöään etteivät he saisi lähteä kylästään jättämättä mitään merkkiä tai viestiä johonkin. Läheisellä Croatoansaarella asusteli croaton-intiaaniheimo. 

Siirtokuntaa ja sen asuinrakennuksia ei koskaan löydetty. Heidän kohtalonsa ei selvinnyt koskaan. Tästä on monia spekulaatiota mikä olisi voinut olla syy siirtokunnan katoamiseen. Ajatellaan että sodassa olleet espanjalaiset olisivat löytäneet siirtokunnan ja hävittänyt heistä kaiken viimeiseen asukkaaseen ja rakennelmaan asti. Ehkä he mahdollisesti liittyivät osaksi intiaaniheimoa ja ilmoittivat tästä puun kaarnaan? Syyksi on myös epäilty sitä että siirtokunta olisi yrittänyt lähteä vesireittiä takaisin Englantiin, veneellä, jonka White oli heille jättänyt tai sitä että siirtokuntalaiset olisivat itse tuhonneet itsensä ja toisensa. Nämä kaksi edellistä epäilystä eivät kuitenkaan selitä sitä, mihin kaikki siirtokunnan rakennukset menivät. On epäilty että jokin vihainen intiaaniheimo olisi löytänyt heidät, ja myös yliluonnollisia syitä on mietitty, kuten noituutta tai ufoja.

 Niin tai näin, aika ihmeellistä on kyllä, mihin aikoinaan katosi jotakin 200 ihmistä asuinrakennuksineen ja tavaroineen, jälkeäkään jättämättä. 💥

Lähteet; 

historianet.fi/yhteiskunta/siirtomaat/roanoke-kadonneen-siirtokunnan-arvoitus

https://www.youtube.com/watch?v=p-igj9b_iro

Keskiajan muoti 💥

Tämä päivitys pyörii keskiaikaisen sekä renessanssiajan muodin ympärillä.  Keskiaika on yksi muiden entisten aikojen ohessa yksi suosikeistani ja inspiraationlähde pukeutumiseeni ja asusteisiini.💥

Kuvat tässä päivityksessä ovat kuvituskuvia, kuitenkin keskiaikaiset muotijutut ovat itselläni vain suuntaa-antavia, en ole keskiaikaharrastaja. Joillakin on kyllä ihailtava elämäntapa, jotka kulkevat ihan oikeasti jonkun menneen aikakauden vaatteissa päivittäin ja elää sen ajan elämää joka päivä. 😍

Pieni keskiaikainen vaatesanasto

Ylläoleva linkki on nettisivu pieneen keskiaikaiseen aakkosjärjestykselliseen vaatesanastoon. Saman sanaston olen kirjoittanut myös alas. 💢💃

Aluspaita (Paita, Chemise) ; Usein vaaleaa pellavaa oleva lyhyt tai pitkä paita, jota käytettiin alimpana asusteena. 

Baretti; Baskeria muistuttava usein pyöreä ja leveä, pehmeä päähine. Kaikilla yhteiskuntaluokilla keskiajalla yleinen päähine. 

Bliaud (myös bliaut); Vartaloa myötäilevä täyspitkä naisten puku, jossa on ylhäältä kiinteät ja kyynärpäästä reilusti levenevät, jopa maahan saakka ulottuvat hihat. Bliaud- mekon kanssa käytetään usein pitkää vyötä, joka voi olla kahteen kertaan kierretty vyötärön ympärille ja jonka pitkät päät riippuvat edessä. 

Braguette; Topattu ja koristeltu kolmio miesten housujen etuosassa. "kalukukkaro"

Burgundilaispuku; Ylhäältä kiinteä naisten puku, jossa on korotettu vyötärö, syvä V- pääntie ja usein laaja laahus. Pääntie ja käännytetyt hihansuut voivat olla reunustettu turkiksella. 1400-luku. 

Bycocket; "Robin Hood- hattu", jossa hatun takareuna on taitettu ylös ja taittamatta jätetty etureuna muodostaa lipan. 

Chaperon; Häntähupusta muunnettu hieman turbaanimaiselta vaikuttava päähine, jossa voi olla pitkä, olalla roikkuva häntä.

Cotehardie; Miesten vartaloa mukaileva, lantiopituinen tai pidempi yläosan vaate, joka on edestä napitettu tai nyöritetty. myös hihoissa voi olla pitkä rivi nappeja. Naisten yläosasta tyköistuvaa, edestä napitettua keskiaikamekkoa voidaan myös kutsua cotehardie-mekoksi. 

Cotte; Keskiajan väljä tai ylhäältä tyköistuva aluspuku, mekkopuku

Doublet (dubletti); Miesten tyköistuva lievejakku, joka on usein napitettu edestä. Doublet voi olla napitettu ja aikakaudesta riippuen siinä voi olla esimerkiksi viilloskoristelua, olkasiivekkeet, kielekereunaiset liepeet jne. 

Gambeson; Topattu, tikattu takki, jota käytetään taisteluvarustuksessa sellaisenaan tai rengaspanssarin tai levyhaarniskan alla. (päällä). 

Hartiahuppu; Huppu, jossa on olat peittävä lyhyt viitta. 

Hennin; Pitkä, kartiomallinen päähine, johon on yhdistetty huntu. Huntu voi roikkua esim, kartion kärjestä. Tämä on se linnanneitojen päähine. ☺

Houppelande; Mekkomainen puku jossa on hyvin pitkät ja laajat hihat, käy molemmille sukupuolille. Hihojen reunat on voitu koristella erilaisin leikkauksin ja hihoissa voi olla näyttävä vuori. Helma on runsas ja siinä on usein laahus. Naisilla puvun väljyys on joskus koottuna ylhäällä vyötäröllä olevan vyön alle, miehillä vyö on alempana vyötäröllä. Naisilla puku on täyspitkä, miehillä täyspitkä tai polvipituinen. 

Housusukat; Keskiaikaiset ihonmyötäiset kankaasta valmistetut housut, jotka muodostuvat kahdesta sukkamaisesta osasta. Miesten housusukat kiinnitettiin alushousuihin, vyöhön tai paitaan. 

Häntähuppu; Hartiahuppu, jossa hupun kärki on reilusti pidennetty. 

Kaatiot; Housut

Kalotti (patalakki); Päänmyötäinen tai pyöreä, usein kaitaleista koottu päähine, "Väinämöisen hattu" 

Kolmikolkkahattu; Hattu, jonka lierit on nostettu kolmesta kohdasta ylöspäin. Kolmikolkkahattu on ollut muotia mm. 1400- luvulla sekä 1700 -luvulla.

Korsetti; Metalli - tai valaanluilla tuettu vartaloa muokkaava ja rintoja tukeva alusvaate.

Kukkeli; ks. kohta "häntähuppu"

Kureliivi; korsetin nimitys ennen 1800- lukua

Kurpposet; Yhdestä nahkapalasta valmistetut, nahkanyörillä muotoon kurotut kengät. 

Kärkikengät, kärsäkengät; Suippokärkiset kengät, joiden pitkä kärki voi käpertyä saparomaisesti. 

Lautanauha; Vyönä ja koristenauhana käytetty pienten lautojen avulla kudottu nauha. Varhaiskeskiaika, keskiaika. (Myös eaa.)

Leukaliina; Keskiaikainen leuan ja kaulan peittävä huntu. 

Liripipe; Keskiaikaisen häntähupun pitkä kärki.

Mi- parti; Keskiajan pukeutumisessa termillä viitataan kaksiväriseen vaatteeseen, jonka puoliskot ovat eriväriset. 

Myllynkivikaulus; Myöhäisrenessanssiajan poimutettu ja röyhelöinen, takana niskassa viuhkamaisesti kohoava, kovaksi tärkätty kaulus. 

Pillerirasiahattu; Pyöreä hattu, jossa on tasainen laki ja suorat pystyreunat. 

Rengaspanssari, rengashaarniska; Pienistä metallirenkaista koottu panssarina toimiva vaate.

Sukkanauha; Keskiajalla nauha, joka solmitaan pitkien sukkien yläreunaan polvien ylä - tai alapuolelle, jotta sukat pysyvät paikoillaan. 

Surcote, surcot; Usein hihaton, liivihameen tyylinen keskiaikainen päällyspuku.

Sydänpäähine; Keskiaikainen naisten sydämen mallinen päähine. 

Säärisiteet; Viikinkimiesten käyttämät säärien ympärille kiedottavat villaiset siteet. Säärisiteitä on käytetty mös myöhemmillä vuosisadoilla esimerkiksi sotilaspuvustuksessa.

Tabardi; Hihaton tai lyhythihainen, sivulta avoin päällysvaate. Keskiaikaisella sotilaalla tabardi voi olla puettu haarniskan päälle ja koristeltu heraldisin tunnuksin. 

Tunika; Paitamainen, pitkä ja laskeutuva ylävartalon peittävä vaate. Tyypillinen yläosan vaate keskiajalla ja viikinkiajalla.

Viilloskoristelu; Vaatteiden koristelu tekemällä päällivaatteeseen viilloksia, joiden alta näkyy alempi vaatekerros. Alempaa vaatekerrosta, esimerkiksi runsasta paitaa, voidaan vetää esiin viilloksesta. Viillokset voivat olla reunoistaan koristeltuja tai ne on voitu polttaa vaatteeseen. 1500- luku. renessanssi.

Viitta; Huputon tai hupullinen, hartiat peittävä takkia edeltävä päällysvaate. Voi olla lyhyt tai pitkä. Viikinkiaikaan ja varhaiskeskiajalla neliön muotoinen kangaskappale, myöhemmin puoli- tai kokoympyrän mallinen. Viitta on usein tehty villasta ja kiinnitetään soljella edestä tai toiselle olalle. 

💥💥💥💥💥💥

Aurinkokuningas Ludvig XIV toi tunnetuksi peruukit. Naisten peruukit ylsivät korkeudeltaan kattokruunuihin asti ja peruukeissa vipelteli niiden perunajauhopuuteroinnin vuoksi jopa hiiriä. Henrik VIII käytti tossuja nilkkavammojen kiputilojen vuoksi ja niistä tuli hovissa muotia. Käytämmekö me tästä syystä aamutossuja ja sisätohveleita vielä nykyäänkin? 

Keskiajalla oli myös mitä kummallisimpia muoti-ilmiöitä jotka kummastuttavat näin nykypäivänä. Kirkoissa olevat seinämaalaukset toimivat sen ajan muotilehtinä. Yksi suurimpia muotivillityksiä oli isot aatelisten ruokalaput jotka kehiteltiin estämään hienoja pukuja sotkeentumasta aterioinnin yhteydessä. Tässäkin mentiin ääripäähän kuten peruukeissa, eli myllynkivikaulukset vain suurenivat ja kasvoivat, joten lopuksi ne vaikeuttivat syömistä ja käyttöön piti ottaa pitempiä aterimia ruokailun mahdollistamiseksi.

Vaatteet määräytyivät säätyluokituksen mukaan. Vaikka hienompiin vaatteisiin olisikin ollut varaa, vaatteet ylleen oli valittava sen mukaan miten laki sen määräsi. 

Maaseudun raskaiden töiden tekijät käyttivät käytännöllisiä puuvillavaatteita, puukenkiä, nahkatossuja, ja esimerkiksi huppulakkia jossa oli pitkä kapeneva pää. Kirkonmiesten kesken oli omat arvojärjestyksensä, munkeilla oli vaatimattomat kaavut ja paljaat jalat, kun taas piispoilla oli kirjavat ja arvokkaan koreat asusteet ja he kuljeksivat silkkikengissä.

Aateliset käyttivät samettikankaisia vaatteita, ja muodin mukana oli tärkeää pysytellä. Hatut olivat näyttävästi ja suuresti koristeltuja, esimerkiksi helmillä ja suurikokoisilla, eksoottisilla linnunsulilla. Yhteiskunnan korkeimmassa järjestyksessä olevat kuninkaalliset olivat vaatetukseltaan värikkään erivärisiä ja näyttäviä kuin joulukuusi jouluaattona. Tietyt värit vaatteissa oli varattu vain heidän käyttöönsä. Kankaat kuninkaallisten asuissa olivat kuitenkin kalliimpaa laatua kuin aatelisilla, ja kukaan muu säätyluokka ei saanut käyttää leoparditurkiksia kuin kuninkaalliset. Laki kielsi aatelisilta myös kultalankaiset silkkikengät. Myös kuninkaallisilla oli näyttävä hattumuoti kuten aatelistolla. Asemastaan huolimatta kruunu päässä he kulkivat vain harvoin. 

Miesten muotia oli kolmensadan vuoden ajan myös poulainet, eli suippokärkiset tossut joissa oli pitkä, kiemurainen pää. Kärjen kiemuran pituus määräytyi säätyluokan mukaan. Tossuja täytettiin esimerkiksi jouhilla, villalla, ruoholla ja sammaleilla, että kärsäkenkien muoto säilyisi käytössä. Epämuodostumiakin aiheuttaneet suippokärkiset vaurauden mittarit olivat kiellettyjä ja paheksuttuja pappien ja kuninkaiden toimesta, ja niiden käytöstä säädeltiin lakeja. Myös tässä mentiin liian pitkälle, ja kiemurat olivat lopuksi niin pitkiä että ne piti sitoa säären ympärille että kärkitossujen kanssa pystyttiin elämään elämää.

1400- luvun Kim Kardashian, Agnes Sorelia, oli muodin edelläkävijä joka aiheutti asuvalinnoillaan pahennusta, ja rikkoi sukupuolinormeja. Sorelia alkoi käyttää turkiksia asuissaan, joita olivat käyttäneet siihen asti vain miespuoliset henkilöt ja kuninkaat.

 Hän myös käytti tekonutturaa sekä nyppi kulmakarvansa kokonaan pois. Paljas povi ei ollut hyväksytty hovissa, ja Angesin hätkähdyttävin tempaus oli esiintyä toinen rinta kokonaan paljaana. Tämä jakoi mielipiteet kahtia, toiset eivät yksinkertaisesti voineet hyväksyä moista toimintaa, kun taas toiset ihailivat Soreliaa suuresti. Sorelia kuoli ilmeisesti vihaajiensa myrkyttämänä vain 28- vuotiaana. (Haters gonna hate)

Keskiajalla esimerkiksi Firenzessä toimi muotipoliisi joka tarkisti naisten ja miesten vaatteiden olevan lakisääteisten määräysten mukaiset. Laissa oli esimerkiksi säädetty että naisten vaatteet saivat maksaa enintään 25 kultadukaattia, hameet saivat olla sellaisia, että kangasta niihin oli käytetty korkeintaan kaksi metriä. Naisten hintavat vaatevalinnat taisivat tulla miehille liian kalliiksi, joten laissa varmasti miesten toimesta on säädetty siksi näin;

"Naissukupuoli on luontojaan turhamainen ja laiska, ja naisten muotivaatteiden kalleus ja ylenmääräiset koristeet ovat estäneet monia avioliittoja, jotka olisivat voineet toteutua ilman naisten vaatimusta luksuksesta.”

Paljas iho oli myös peitettävä tarpeeksi pitkillä paidoilla sekä kaula-aukolla joka ylsi riittävän ylös. Sitä mukaan kun jotakin kiellettiin, tuli tilalle aina uusia muotivillityksiä. 

                        Natalie Dormer, Kuningatar Anne Boleynina tv-sarjassa "Tudors". 

(Kuva napattu thetudorswiki.com)

Anne Boleyn, kunninanhimoinen ja älykäs, noitana pidetty nainen 1500-luvulta, joka kruunattiin 1. elokuuta 1533 Englannin kuningattareksi. Hänen tyylillään oli huomattava vaikutus muotiin hänen elinaikanaan, ja hän toi tunnetuksi ranskalaista muotia, esimerkiksi tykkimyssyn "French hoodin". Koristeellisen otsapannan joka kiinnitettiin päänlaelle. Annen muodikkaat asuvalinnat erottivat hänet Englannin hovissa ja tekivät hänestä aikansa muoti-ikonin. "Muodin kuvastimen". 

Annen tytär oli myös edelläkävijä ainakin yhdessä keskiaikaisessa muotivillityksessä. Elisabet I toi tunnetuksi sekä miehillä että naisilla käytössä ollutta myllynkivikaulusta pukeutumisessaan. Myllynkivikaulus oli runsas ja röyhelöinen kaulalla pidettävä, erikseen pidettävä näyttävä pukine. Myös tästä kauluksesta näkyi ihmisen aatelinen arvo. Rikkailla aristokraateilla oli silkistä, pellavasta, kullasta ja hopeasta tehtyjä kauluksia, kun taas köyhemmillä oli kaulukset vaatimattomammista, halvoista kankaista. Muodin villitessä enemmän ihmisiä, myös kauluksen koko suureni sitä mukaa. 

Lähteet; 

www.historianet.fi

www.havefunwithhistory.com

https://yle.fi/a/3-7446601

Mitä olen nyt tutkinut keskiajan ja renessanssin ajan vaateluomuksia ja sen aikaisia asustevillityksiä, niin aika paljon on tänäkin päivänä samantyylisiä, tähän päivään päivitettyjä muotijuttuja edelleenkin, joita on tuohon aikaan käytetty ja levinnyt silloin kaikkien käyttöön. Kaikki on siis lähtöisin keskiajalta, ja päivittyy aina kunkin vuosikymmenen mukaan, siihen aikaan ja päivään sopivaksi? Aika paljon liikaa on kyllä noihin aikoihin puututtu ihmisten pukeutumiseen, kun on ihan lakeja sitä varten pitänyt säätää kuinka monta mekkoa löytyy vaatekomerosta sun muuta. 😃 

💥💥💥💥💥

Faktoja minusta 🖤

 

💛💜💛15 faktaa minusta. 💥💛💜💛💫

                Imperfection is beaty.... 

1. Rakastan lukemista, leffoja, sarjoja ja ulkoilua. Tykkään myös juhlia, käydä kirppareilla, sekä rakastan vaatteita, oman tyylin esille tuomista, kodin kodiksi tekemistä ja sisustamista, sekä henkeviä keskusteluja ja pohdintoja. Olen myös äiti ja pidän erittäin paljon äitiydestä sekä siitä että olen äiti. ❤

Olen hyvin elämään mukautuvainen ja sopeutuvainen. Syvällinen. Näen asiat aina monesta eri suunnasta, monesta eri näkökulmasta. Tykkään pohdiskella ja pyöritellä asioita myös omien mielipiteideni ulkopuolelta. 

2. Hiusteni väri oli ihan blondi kun synnyin, ainakin 8-9 vuotiaaksi asti. Sen jälkeen hiukset ovat olleet sekä vaaleat että vaaleanruskeat, riippuen vuodenajasta. Silmieni väri on vihreä. 💥

3. Fanitan keskiaikaa, ja renessanssia. Fanitan myös muita menneitä vuosikymmeniä ja se näkyy myös pukeutumisessani. Olen myös high school horror movie superfani !

4. Olen luonteeltani kiltti, ja mulla on vahva oikeudentaju. Minussa on myös vahvasti sisukkuutta, sinnikkyyttä, periksiantamattomuutta, rakastan kaikkea luovaa tekemistä, ja olen mahdottoman kiinnostunut ihmisistä ja elämäntarinoista. 

(Vielä muutama vuosi sitten näiden positiivisten listojen tekeminen itsestä oli ihan hirvittävän vaikeaa, mutta nykyään se jo luonnistuu vähän paremmin. Olen myös opetellut pikkuhiljaa aikuisiällä pois ylikiltteydestä ja muiden miellyttämisestä oman hyvinvoinnin kustannuksella.)

5. Tykkään tehdä asioita. En tee kaikkea tekemisiä siksi, että pitäisi näyttää kiireiseltä yleisesti hyväksytyltä ruuhkavuosia elävältä naiselta, vaan koska tykkään kokea elämää ja tehdä asioita. Rakastan olla menossa. Tämän vastapainoksi tykkään istuskella kotosalla kuuntelemassa sadetta kynttilänliekin palaessa ja lukemassa kirjoja. 💜

6. Mulla on kolme tatuointia. Yläselässä oikealla puolella lapaluussa iso keijukainen, alaselässä oikealla puolella tähtiseurue (😃 ) sekä oikeassa kämmenselässä yksisarvinen. 

7. Olen kiinnostunut henkisestä kasvusta, ihmisen omista energioista ja niiden vaikutuksesta päivittäiseen arkeen ja hyvinvointiin. Noituus ja kummitusjutut, on kiehtonut itseäni ihan aivan aina. 💜

...Niiiin ja.. Olen varmasti maailman surkein ihminen pysymään rutiineissa, mutta tietyt rutiinit kuitenkin tuovat mielekkyyttä elämään.

8. Koen ettei minulle ole olemassa mitään valmista eikä mitään sellaista "yhtä omaa paikkaa". Olen rauhanomainen, rauhallinen ja tykkään elää harmoniassa, mutta myös hyvin levoton ja rauhaton.  Olen eloisa ja vilkas, mutta oppinut elämän myötä olemaan myös varauksellinen ja rajoittunut. Tunnistan omassa toiminnassa paljon perfektionismia ja olenkin opetellut muutama vuosi sitten vähentämään suorittamista. Kaiken ei tarvitse olla just eikä melkein, vaan olen opetellut ajattelemaan että minä riitän. 

9. Musiikkimakuni on hyvin laaja. 💥

 Kuuntelen räppiä ja rokkia, (mm. Motörhead, Eminem...) mutta siis rakastan myös ylitse kaiken klassista musiikkia, elokuvamusiikkia sekä popmusiikkia esim. Britney Spears ❤ Tietynlainen kova ja liian raju hevimetallimusiikki ei ole oikein sellaista joka olisi koskaan kuulunut omiin musiikkimieltymyksiin. 

Children of Bodom on kuitenkin hyvä. Vaikka onhan sekin aika rajua 😄 

Myöskään iskelmämusiikki ei oikein iske. Toki siis iskelmäbiisien keskeltäkin löytyy monta kuunneltavaa hyvää. (Esimerkiksi Janne Hurme ja Tinasormus.😄😅) 

Jos kuulen jonkun hyvän biisin joka kuulostaa hyvältä, en ala vänkäämään etteikö se voisi olla hyvä biisi kuunneltavaksi, vaikka se tulisikin genrestä joka ei ole omaa suosikkiani. 💫

10. Lempivärini on vaaleanpunainen ja musta, joka on myös voimavärini. 🖤

(Yleisesti ottaen rakastan kaikkia värejä. Harmaasta ja valkoisesta kaikki värit mustaan asti. Mutta kaikilla on kuitenkin se oma lempivärinsä.Musta enemmän jos pitäisi noista kahdesta lempiväristä tehdä valinta. Musta on voimavärini. 

Mutta siis ehdottomasti rakastan kaikkia värejä. Harmaata, ja valkoistakin! Harmaa on tosi näyttävä väri, vaikka aluksi voisi ajatella että se olisi tosi neutraali. 

Varsinkin sisustuksessa harmaalla saa tosi kauniin kodin! 🤍💥

Tässä yläpuolella, netistä lainatussa kuvassa, esimerkiksi tosi ihastuttava sisustus...

 ruskeaa, valkoista, hopeaa ja harmaata. 💛

Harmaa ja valkoinen on ihan huippu myös vaatetuksessa. Se tuo mielestäni ihmisen persoonan ja olemuksen, sekä kasvot esille todella hyvin, kun vaatetus on kauttaaltaan harmaa tai valkoinen.

11. Lempieläimeni on käärme ja kissa 🖤

12.  Lempiruokani on pizza ja erilaiset salaatit. Lempijuoma on mangokookosvesi 💛

13. En syö punaista lihaa enkä kanaa ollenkaan. Suosin vegaaniruokaa noin 80% ruokavaliostani, mutta en ole vegaani. Käytän kalaa, kananmunia sekä juustoja. 

14. Harrastuksiani ovat lenkkeily ja musiikki. Harrastan myös valokuvien taltioimista, leipomista, maalaamista, kirjoittamista, entisöintiä, sekä kukkien kasvattamista ja kukkien hengissäpitämistä. 😃 Mutta nämä ei ole harrastuksia, vaan elämänvoima, joita teen aina kun on aikaa ja inspiraatioita. Tykkään myös käydä musiikkikeikoilla, museoissa ja taidetapahtumissa.

15. Lempivuodenaikani on syksy. Rakastan syksyä, sen värejä, sen olemusta, pimeän ja valon vuorottelua, kynttilöitä, syksyn tunnelmallisuutta, Halloweenia 💛 Kesä on tietysti myös mieluinen, 30 astetta lämmintä niin se on mun suosikkivuodenaika! Kaikkein täydellisin ajankohta on lämmin ja värikäs elokuu - syyskuu - lokakuu.. Kun tarkenee vielä kesävaatteilla, mutta on jo olemassa oranssit ja keltaiset puut 💛

Keskiaikaisia ruokia 🧀🍽

 Keski-aika, Renessanssi...

Nämä kiehtovat muiden entisten aikojen ohella itseäni todella paljon. Varsinkin renessanssin aika..

 Rakastan musiikkia sen monessa muodossaan ja tykkään myös keskiakaisesta ja kelttiläisestä musiikista, varsinkin oman tekemisen ja olemisen taustamusiikkina.

Vietettiin hyvän ystäväni kanssa Keskiaikailtaa yhtenä perjantaina viime kuussa ennen joulua. Ruokajuomana ja ruokina oli keskiajan aikaisia herkkuja. 💥💗

Reseptit olivat Hannele Klemettilän keskiaikaisesta keittokirjasta "Keskiajan keittiö".

Meidän illan menu

Hunaja -pähkinäherkku

Kultainen keitto 

Lohipiiras 

Ruokajuomana Hypocras, olutta ja valkoviiniä. 💥

Aloitettiin meidän ilta lasillisella valkoviiniä, sekä otettiin meidän keskiaikaisista asuista muutamat kuvamuistot. Ensimmäinen ruokalaji jonka tein, oli alkuruoksi Hunaja- pähkinäherkku. Keskiajalla illalliset aloitettiin aina makealla, ja ateriat olivat isoja kokonaisuuksia täynnä monta eri ruokalajia.  Yllätyttiin todella positiivisesti kun tätä makeaa alkupalaa maistettiin. Hunajaherkku oli todella vaatimattoman näköinen mutta ehdottomasti herkullinen ja tätä voisi tehdä joskus myöhemminkin herkkupäivänä karkkien ja valkoisten jauho-sokeri -leivonnaisten sijaan. 

Annoskoko tehtiin hieman maltillisemmin kuin tässä ohjeessa kun tosiaan meitä syöjiä oli vain kaksi ja monta ruokalajia tiedossa, niin mantelirouhetta tuli tuon kilon sijasta kaksi desiä ja hunajaa myös sen parin desin verran verrattuna melkeen kymmeneen desilitraan. Mausteseos oli myös hieman erilainen,  siihen laitoin kyllä inkivääriä sekä kanelia, mutta neilikan ja mustapippurin korvasin ihan pienellä hippusella cayennepippuria sekä kurkumaa. Ohjeen kirjoitin alas alkuperäisenä, suoraan "Keskiajan keittiö"- kirjasta. 💥

Hunaja- pähkinäherkku 

7½ dl hunajaa 

1 kg manteli- tai pähkinärouhetta 

siitruunaviipale seoksen levittämiseen 

Mausteseos;

1 tl inkivääriä

½ tl mustapippuria

1 tl kanelia 

1/3 tl neilikkaa 

Kuumenna hunaja kattilassa kiehuvaksi kokoajan sekoittaen. Lisää manteli- tai pähkinämurska sekä 1 tl maustesekoitusta. Keitä miedolla lämmöllä usein sekoittaen 30- 45 minuuttia. Varo, etteivät mantelit tai pähkinät pala, ja muutu tummiksi ja kitkeriksi. Keitos on valmis, kun mantelit alkavat poksahdella. Sekoita sitten mukaan loput mausteseoksesta ja kaada nucato leivinpaperille jäähtymään. Tasoita sitruunanviipaleella. Jäähdytä ennen tarjoilemista. Ohje on peräisin 1300- luvun Italiasta.💥

Seuraavaksi ruokana oli Kultainen keitto. Siis tää oli aivan superhyvää! Muistutti koostumukseltaan ja maultaan lähimpänä ehkä kanakeittoa, mutta oli ihan täysin kasvispainotteista ruokaa. Muutamia omia muutoksia tein alkuperäisreseptiin. Esimerkiksi sahramin vaihdoin curryyn. Siksi koska sahramia ei nyt löytynyt kaapista, ja se on aika hintavaa, niin en viitsinyt muutaman teelusikallisen takia ostaa kokonaista pussia maustekaappiin. Käytin keitossa kasvislientä, ja galangajuuren sijasta runsaammin inkivääriä. 💥

Kultainen keitto

6 dl kana - tai kasvislientä 

1½ dl paahdettuja leivän kuutioita (esim. vehnäpaahtoleipää)

2 kananmunaa

1/4 tl inkivääriä

hyppysellinen galangaa 

½ tl sokeria

hyppysellinen sahramia

1 rkl sitruunamehua 

/½ tl kardemummaa, kanelia tai korianteria)

Kiehauta kana- tai kasvisliemi kattilassa ja vähennä sitten lämpöä. Paahda pari palaa vehnäpaahtoleipää (ei kuitenkaan tummanruskeaksi) ja leikkaa leipäpalat pieniksi kuutioiksi. Vatkaa munat kulhossa hyvin, lisää joukkoon mausteet ja lopuksi kuuma liemi koko ajan vatkaten Lisää sitten leipäkuutiot ja kaada seos kattilaan, lämmitä liedellä muutama minuutti, mutta älä anna kiehua, jottei keitto juoksetu. Lisää lopuksi sitruunanmehu ja tarjoile. Ohjeen pohjana on Forme of cury- teoksen resepti.

VIHJE: Jos et löydä kaupasta galangajuurta, voit käyttää inkivääriä hieman runsaammin. Muita tähän keittoon sopivia mausteita ovat kardemumma, kaneli ja korianteri. 💥

Keiton jälkeen maistettiin lohipiirakkaa, jonka Anniina oli leiponut ja toi mukanaan. Söin tästä vielä seuraavanakin päivänä, ei kyllä jaksettu koko piirakkaa todellakaan kerralla syödä 😄. 

Maukasta oli 💗

Lohipiirakka 

Piiraspohja (esim. ½ annosta voitaikinaa tai 500 g valmiita lehtitaikinalevyjä)

Täyte;

2½ - 3 dl valkoviiniä

½ tl suolaa 

400-500g lohisuikaleita

1-1½ dl kuivattuja viikunoita

1/4 tl valkopippuria

½ tl kanelia

1/4 tl neilikkaa

1/4 tl muskottia 

½ tl inkivääriä

ripaus sahramia 

1-2 rkl pinjansiemeniä 

2 rkl korintteja

1/4 tl suolaa 

1 dl kuivattuja taateleita

noin ½ dl mantelimaitoa 

Valmista piirastaikina ja jaa se kahteen osaan. Paloittele viikunat, laita palat kattilaan ja kaada päälle noin 1 dl valkoviiniä. Keitä viikunoita 15 minuuttia tai kunnes ne ovat pehmeitä, jäähdytä ja hienonna sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Paloittele taatelit ja esikeitä niitä noin 5 minuutin ajan lohisuikaleiden kanssa valkoviinissä (1½-2dl), johon on lisätty ½ tl suolaa. Siivilöi keittämisen päätteeksi viiniliemi talteen. 

Lisää viikunasoseeseen mukaan korintit, suola ja mausteet. Sekoita hyvin ja ohenna seosta tarpeen mukaan lohen keittämisestä jääneellä viiniliemellä. Painele toinen osa piirakkataikinasta pyöreän piirasvuoan (halkaisija 25-27cm) pohjalle ja reunoille. Levitä viikuna-mausteseos piirakkapohjalle ja sirottele päälle pinjansiemeniä. Levitä sitten lohi-taateliseos piiraan päälle. Kaulitse toinen osa taikinaa ja tee siitä piiraalle kansi. Peitä piiras kannella ja sivele se mantelimaidolla jossa on ripaus sahramia, ja pistele kanteen reikiä haarukalla. Paista 200- asteisen uunin alatasossa knnes kansitaikina on kohonnut ja kauniin värinen eli noin 35-40 minuuttia. 💥

Piirakkapohjan voitaikinaan ja mantelimaitoon löytyi vielä erikseen ohjeet keskiaikaisesta keittokirjasta ja laitoin nekin tähän; 

Voitaikinapiiraspohja

300 g voita

5½ dl puolikarkeita vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 dl vettä

Sekoita voi, jauhot ja leivinjauhe murumaiseksi seokseksi ja lisää lopuksi 2 dl vettä. Sekoita taikina käsin tasaiseksi, mutta älä vaivaa. Jaa taikina kahtia, painele molemmat osat suorakulmion muotoon ja laita hetkeksi jääkaappiin jähmettymään. Lehtevyyttä taikinaan saa kaulitsemalla ja taittelemalla sen osiin muutaman kerran. 💥

Mantelimaito 

2 dl mantelijauhetta

4 dl vettä 

2-3 rkl sokeria 

1/3 tl suolaa 

Kiehauta kattilassa vesi, lisää mantelijauhe, sokeri ja suola. Anna hautua miedolla lämmöllä 15 minuuttia, sekoittele välillä. Siivilöi. Tämän reseptin pohjana on Tailleventin ohje 1300- luvulta. 

Jos et löydä kaupasta valmista mantelijauhetta, käytä kokonaisia kuorittuja manteleita. Hienonna ne morttelissa mahdollisimman huolellisesti ja pyöräytä vielä hauduttamisen lopuksi sauvasekoitinta kattilassa, jotta mantelit sulautuvat paremmin nesteeseen ja lopputulos on täyteläisempi. Siivilöi seos. 

Ruokajuomana juotiin kaljan ja valkkarin lisäksi keittämääni Hypocras- juomaa. Juoman viini oli alkoholitonta, mutta lorautettiin sekaan valkkaria, ja oikein hyvin sopi sinne! En siivilöinyt juomaa mitenkään vaikka ohjeessa näin sanottiin, ihan vain edellispäivänä keitin ja laitoin kannuun odottelemaan seuraavaa päivää. 💥

Hypocras

1 l punaviiniä

150g sokeria 

2 tl kanelia 

2 tl inkivääriä

(pieni pala galangajuurta)

Laita pieni määrä viiniä kattilaan sokerin kanssa ja kuumenna kunnes sokeri on liuennut, mutta älä keitä. Yhdistä sitten loput ainekset kulhossa, anna seistä kaksi tuntia, sekoita välillä. Siivilöi viini taitellun sideharson lävitse useampaan kertaan, kunnes juoma on kirkasta. Pullota ja nauti muutaman päivän kuluttua. Voit kokeilla mausteeksi myös hyppysellistä muskottia, ripausta pippuria tai vaikkapa mausteneilikkaa. Resepti perustuu Mesnagier de Paris- teoksen ohjeeseen. 💥

Niin hauska ilta oli. 💛

Nuutinpäivä 💥

"Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti poijes sen viepi"

Tuon vanhan sananparren oon kuullut, ja aina tiennyt että nuutinpäivä 13. tammikuuta on viimeinen pysäkki joulunajalle. Näin sattumalta viime vuonna näihin aikoihin lehtijutun, jossa kerrottiin nuuttipukkiperinteestä. Selailin lisää netistä tuosta perinteestä kun kiinnostuin, ja sehän on ihan kunnon isokin juttu osassa Suomea. Itseäni kiinnostaa tällaiset itselle tuntemattomammat perinteet ja muiden maiden juhlapäivät.

 Itse en ole ikinä kerännyt vielä loppiaisena joulukoristeita pois, vaan aina vasta nuutinpäivänä. Joulutähdillä ja jouluvaloilla en muutenkaan pidä mitään kiirettä.

 Tammikuussa on kokoajan niin pimeää ja alkaa silloin jo pimeä aika kyllästyttää, niin ei ole kiirettä kyllä pakata kaikkea keinotekoisiakin valonpilkahduksia hirveällä kiirellä varastoon.

Ihan aluksi nuutinpäivä oli heti loppiaisesta seuraava päivä, mutta ajankohta muutettiin myöhemmin nykyiselle paikalleen. Nimi tulee 1100- luvulta, Knut- pyhimyksiltä, Herttua Knut Lavardilta sekä Tanskan suojeluspyhimykseltä, kuningas Knuut Pyhältä. Alunperin nuutinpäivän perinne on Ruotsista. 

Nuuttipukkiperinne tulee vuosikausia sitten rellestäneeltä miesten, hieman pelottavaltakin, kovaääniseltä joukolta, jotka kiertelivät joulun rauhan jälkeen ennen arkeen paluuta, talosta taloon, pummimassa joululta ylijäänyttä kaljaa. Jos talosta löytyi ruokaa ja juomaa, meluisa joukko lauloi kiitoslaulun ja merkitsi talon oveen merkin talven ajaksi, että talo oli ollut vieraanvarainen. Haukkumislaulu ja muuta kiusantekoa oli luvassa, jos kaljaa ei sattunutkaan enää olemaan. Joukkio oli myös pukeutunut väärinpäin käännettyyn vanhaan turkkiin, päässä oli sarvet ja tuohinaamari. Kasvot oli myös saatettu värjätä ja tekoparta ja vihtaseiväs roikkui myös menossa mukana. Kiertävä joukko saattoi asettua kierroksensa päätteeksi yhteen taloon, jossa järjestettiin riehakkaat joulun päättäjäiset. 💥

Nuuttipukkiperinne on nykyään muuttunut aikuisten irvailusta lasten karkkikierrokseksi, ovelta ovelle, ihan ystävällisessä mielessä, naamiaisasuihin sonnustautuneena. Lapset esimerkiksi saattoivat koristella itseaskarrellut naamarinsa joululta jääneillä karkkipapereilla.

 Perinne on hiipunut Suomessa, mutta joissakin osin se vaikuttaa yhä, kuten Vakka-Suomessa, Hämeessä ja Satakunnassa. Ahvenanmaalla on myös nuuttipukkeja. Lapset saattavat saada myös rahaa karkin lisäksi, ja vanhemmatkin ovat mukana kierroksella. Muistuttaa siis selvästi meidän pääsiäisen virpomista, joita kaikkialla Suomessa ei ole, vaan siellä juuri virpomisen sijasta kiertää nuuttipukit tammikuussa. Monessa Suomen kaupungeissa myös järjestetään isoja juhlia ja tansseja, nuutinpäivän kunniaksi. 

Lähteet;

yle.fi

taivaannaula.org

ess.fi

Kettukarkki -kääretorttu ❤🤍❤

 

            Kettukarkki - kääretortun resepti 🦊❤

Ohjeesta saa noin 15 kääretorttupalaa. 💥💟

Kettukarkki- kääretorttu 

Pohja;

4 isoa kananmunaa 

1,5 dl sokeria

1,5 dl Oboy- kaakaojauhetta

1 dl perunajauhoja

2 tl leivinjauhetta

1. Riko huoneenlämpöiset kananmunat kulhoon ja lisää sokeri. Vatkaa vaaleaksi paksuksi vaahdoksi. 

2. Yhdistä kulhossa kuivat aineet. Ripottele ne siivilän läpi vaahtoon ja sekoita varovasti.

3. Levitä taikina leivinpaperille uunipellille ja paista 200- asteisessa uunissa n. 8 min. 

Tarkista kypsyys ja tarvittaessa pidennä tai lyhennä paistoaikaa!

4. Kumoa pohja sokeroidulle leivinpaperille. Irrota pohjapaperi ja anna jäähtyä. 

Täyte;

280g Fazer Pihlaja - marmeladia 

200g mascarpone- tuorejuustoa 

2 dl tomusokeria

0,5 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

3 dl vispikermaa

Koristeluun; 

Mascarpone-kermavaahtoa

Pihlaja- kettukaramelleja

1. Levitä kääretorttupohjalle koko purkillinen Pihlaja- marmeladia.

2. Vaahdota vispikerma vaahdoksi, lisää mascarponetuorejuusto ja tomusokeri. Sekoita tasaiseksi ja mausta sen jälkeen sokereilla. 

3. Levitä mascarponekermasta 2/3 osaa marmeladipäällysteiselle kääretorttupohjalle tasaisesti lastan avulla. Käännä sen jälkeen rullalle. 

4. Levitä tasaisesti loput mascarponekermasta kääretortun päälle ja koristele kettukarkeilla. 💥