Mua kiehtoo ihan älyttömän paljon mysteerijutut.. ja tämä Roanoken siirtokunnan tapaus on yksi tällainen kiehtova mysteeritapaus.💥
.Tämä postaus on siis tositarina Roanoken, kuin savuna ilmaan haihtuneesta, Englannin siirtokunnasta 1500- luvulla.
Minne katosi noin parisen sataa ihmistä Roanoken saarelta, Englannin ensimmäisestä pysyvästä siirtokunnasta 1500- luvun lopuilla. John White purjehti Englantiin hakemaan ruokatarvikkeita siirtokunnalle, ja hänen oli tarkoitus palata takaisin välittömästi. Tämä ei kuitenkaan mennyt kuten piti, ja Whiten paluuseen meni kolme vuotta.
Tuohon aikaan Englanti oli hyvin pieni maa, ja he yrittivät kasvattaa siirtokunnalla itselleen enemmän elintilaa. Englantilaiset harrastivat tuohon aikaan merirosvousta, varsinkin Espanjan laivoja, ja se oli yksi syy siirtokunnan perustamiselle. Jos siirtokunta olisi olemassa, merirosvot saisivat jostakin nopeasti elintarvikkeita. Ensimmäiset siirtokunnan perustajat olivat oikeastaan kaikki sotilaita. Myös viljely oli tarkoitus aloittaa siirtokunnassa. Viljeltäviä elintarvikkeita olivat sokeriruoko ja puuvilla.
Roanokella asusteli intiaaneja, joiden kanssa sotilaat riitaantuivat. He olivat käyneet intiaanien leirissä erään kerran, ja havainneet heiltä puuttuvan yhden hopea-astian omasta leiristään. Sotilaat kimpaantuivat ja päättivät polttaa koko ystävällisten intiaanien sadon, vaikka heitä oli käsketty elää heidän kanssaan rauhassa ja kunnioittaen. He joutuivat palaamaan Englantiin, jotta eivät kuolisi nälkään. Tarkoitus oli saada intiaaneilta elintarvikkeita siihen asti että he olisivat saaneet oman sadon kunnolla kasvamaan, mutta apu intiaaneilta ei ollut heidän sadon polttamisensa jälkeen enää vaihtoehto.
Seuraavalle reissulle Roanokea asustamaan ei lähtenyt enää sotilaat, vaan naisia, miehiä ja lapsia. Siviilien ajateltiin tulevan saarella intiaanien kanssa paremmin toimeen. Joukkoa johti John White, joka oli nimetty siirtokunnan kuvernööriksi ja oli retkikunnassa mukana ensimmäiselläkin reissulla.
Parisensataa ihmistä pääsi kuitenkin perille, vaikka joutuivat syömään homeista ruokaa ja oleskella laivan sisätiloissa huonolla säällä rottien ja torakoiden seassa kaksi ja puoli kuukautta kestäneen laivamatkan ajan. Sotilailta oli jäänyt jälkeen rakennuksia Roanoken saarelle viimeksi, joihin retkikunta nyt asettui asumaan. Meni viikon verran kun kävi ensimmäinen takaisku. Taskurapuja etsimään mennyt mies löytyi kuolleena. Hänet oli päästetty päiviltä mitä ilmeisimmin intiaanien toimesta.
Asukkaat pyysivät Whitelta lupaa saada kostaa miehen kohtalo intiaaneille, ja viimein he saivatkin siihen luvan. Rertkikuntalaiset hyökkäsivät heimon kimppuun, mutta tajusivat liian myöhään että se olikin väärä heimo johon menivät riehumaan.
Ihan kuin ruokavarastojen hiljaisesta hiipumisesta ei olisi ollut tarpeeksi rasitusta, siirtokuntalaisten päänvaivana oli jatkuva uhka hyökkäyksistä. Laiva jolla he olivat tulleet Roanokeen, alkoi kuukauden päästä tehdä paluuta takaisin Englantiin, mutta vain John White lähti laivan mukana. Tarkoitus oli että John olisi käynyt hakemassa elintarvikkeiden täydennystä ja tuonut niitä retkikuntalaisille.
Kuitenkaan John ei päässyt lähtemään takaisin koska kuningatar oli kieltänyt yhtään mitään laivaa lähtemästä matkaan satamasta Espanjan ja Englannin sotatilan takia. Kun laiva olisi saanut taas luvan matkustaa Roanokelle, ei ketään enää innostanut Roanoken saari.... Epätoivoisen ja pitkän yrittämisen jälkeen, John White sai Walter Raleyghn avustuksella kokoon laivoja lähtemään Roanokelle. Vain kaksi laivoista pääsi perille, Hopewell ja Moonlight. Moonlightin miehistöstä Roanokelle rantautuessa, menehtyi kuusi kapteenin lisäksi laivan kaatuessa. Vain neljä miestä pääsivät ehjinä perille.
Kun White alkoi lähestyä Roanokea, hän näki kohdassa josta viimeksi oli lähtenyt, savua tupruavan kohdan näkökentässään edessäpäin. Kun laivasta lähti veneet rantautumaan Roanokelle, uutta savua nähtiin jälleen rannalla.
Kuitenkin kun he pääsivät perille, ei siirtokuntaa ollut missään eikä heistä näkynyt jälkeäkään, rakennukset, ihmiset, kaikki oli haihtuneet savuna ilmaan. ketään ei näkynyt eikä löytynyt, vaikka usempaan kertaan, ongelmallisen rantautumisenkin yhteydessä, oli nähty vielä savua muodostuvan edessä. Savun he huomasivat myöhemmin olevan peräisin kannoista ja risuista, jotka oli palamaan sytyttänyt salamat. Yhden puun kaarnasta kuitenkin löytyi siirtolaisten jättämä viesti. Puussa luki "CRO". Hetken lisää tarkasteltuaan toisesta puusta löytyi toinenkin viesti, jossa luki "Croatoan"
John White oli sopinut siirtokuntalaisten kanssa ennen lähtöään etteivät he saisi lähteä kylästään jättämättä mitään merkkiä tai viestiä johonkin. Läheisellä Croatoansaarella asusteli croaton-intiaaniheimo.
Siirtokuntaa ja sen asuinrakennuksia ei koskaan löydetty. Heidän kohtalonsa ei selvinnyt koskaan. Tästä on monia spekulaatiota mikä olisi voinut olla syy siirtokunnan katoamiseen. Ajatellaan että sodassa olleet espanjalaiset olisivat löytäneet siirtokunnan ja hävittänyt heistä kaiken viimeiseen asukkaaseen ja rakennelmaan asti. Ehkä he mahdollisesti liittyivät osaksi intiaaniheimoa ja ilmoittivat tästä puun kaarnaan? Syyksi on myös epäilty sitä että siirtokunta olisi yrittänyt lähteä vesireittiä takaisin Englantiin, veneellä, jonka White oli heille jättänyt tai sitä että siirtokuntalaiset olisivat itse tuhonneet itsensä ja toisensa. Nämä kaksi edellistä epäilystä eivät kuitenkaan selitä sitä, mihin kaikki siirtokunnan rakennukset menivät. On epäilty että jokin vihainen intiaaniheimo olisi löytänyt heidät, ja myös yliluonnollisia syitä on mietitty, kuten noituutta tai ufoja.
Niin tai näin, aika ihmeellistä on kyllä, mihin aikoinaan katosi jotakin 200 ihmistä asuinrakennuksineen ja tavaroineen, jälkeäkään jättämättä. 💥
Lähteet;
historianet.fi/yhteiskunta/siirtomaat/roanoke-kadonneen-siirtokunnan-arvoitus
https://www.youtube.com/watch?v=p-igj9b_iro
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti