Jazztyttö ehostaa.
KaukajÀrven kartanon rouva Dagmar Grahn vietti kaksi kuukautta kevÀisessÀ Pariisissa vuonna 1928. KirjeissÀÀn puolisolleen Bertel Grahnille hÀn kertoo pariisittarien meikistÀ, suurkaupungin villistÀ iltaelÀmÀstÀ, huolitelluista miehistÀ ja afroamerikkalaisista naisista.
Maineestaan tarkka nainen ehosti kasvonsa hillitysti 1910-luvulla. "Ihomaalit" myytiin kaupoissa kainosti tiskin alta. Meikkaaminen lisÀsi suosiotaan 1920-luvulla kunniallistenkin naisten keskuudessa. Puuterin tai huulipunan lisÀÀmistÀ julkisesti ei enÀÀ kainosteltu.
LehdissÀ pÀiviteltiin, kuinka jokaisella naisella on kÀsilaukussaan kauneusapteekki puutereineen, huulitikkuineen, ripsivÀreineen ja maaleinen. Kosmetiikkateollisuus ja meikkaamminen saivat vauhtia elokuvista, jotka lehtien kosmetiikkamainosten ohella loivat idean ikuisesta nuoruudesta. Hollywoodin filmitÀhtiÀ ihailtiin ja heidÀn tyyliÀÀn jÀljiteltiin.
FilmitÀhtiÀ maskeerannut Max Factor kehitti elokuvateollisuuden tarpeisiin monia ehostustuotteita, jotka siirtyivÀt tavaratalojen hyllyille kaikkien saataville. HÀn otti yleiseen kÀyttöön sanan make-up. Kosmetiikka-alan vaikutusvaltaisimpia hahmoja olivat vahvatahtoiset ja toistensa pahimmat kilpakumppanit Helena Rubinstein ja Elizabeth Arden. HeidÀn keskinÀinen kamppailunsa edisti ihonhoito- ja meikkituotteiden kehitystÀ. Moderni nainen ehosti kasvonsa rohkeasti. Poskipunaa ja puuteria ei sÀÀstelty. SilmÀluomet vÀrjÀttiin mustalla, turkoosilla tai vihreÀllÀ. Silmien rajaukset olivat tummat ja voimakkaat. Meikki viimeisteltiin mustalla ripsivÀrillÀ. Kulmakarvat piirrettiin mustiksi, ohuiksi, lÀhes suoriksi viivoiksi. Huulet rajattiin tarkasti amorinkaarta korostaen ja maalattiin tummanpunaisiksi.
Kokeilin kerran tehdÀ 20- luvun meikin.