Mun kauneudenhoitorutiineihin kuuluu iltaisin huolellinen puhdistus puhdistustuotteella (esim. puhdistusmaito, puhdistusemulsio jne...) sekä kasvojen puhdistusliinat. Silmämeikille on erillinen tosi öljyinen puhdistusaine. Rullaan ihon jääkaapissa viilennetyllä jaderullalla ja silmänympäryksille taputtelen silmänympärysvoiteen. Yöksi laitan kasvoille myös kasvorasvan.
.jpg)
Aamulla silmänympäryksille laitan (rullailen jaderullalla kevyesti) kofeiinitipat, sekä päivävoiteen, johon tiputan muutaman kollageenipisaran. Sen jälkeen kun nämä edellä mainitsemani rasvat ovat imeytyneet, lisään aurinkorasvan korkealla suojakertoimella. (Itse käytän suojakerrointa 50) Kun kasvot on hetken "asettuneet" (aamukahvin/aamupalan ajan) meikkaan päivän meikin, tai vaihtoehtoisesti jätän meikkaamatta. Riippuu päivästä, säästä, asuvalinnasta, fiiliksestä, ja tilanteesta. (ja onko aikaa jäänyt!!😄)
Kuorin myös kerran viikossa ihon syväpuhdistavalla naamiolla sekä syväkosteutan kasvot kerran (tai tarpeen vaatiessa useammin) viikossa. Myös AHA/BHA-happokuorinnan teen 1-2 viikon välein.
Omiin silmiin on pistänyt ja olen aina itse ajatellut, elokuvista ja taiteesta sen käsityksen saaneena, että keskiaikaiseen aikaan ja renessanssiaikana naisten meikkaustyyli oli tosi vähäistä, joko ihan olematonta tai tosi luonnollista. Naisten ihot näyttivät tosi kuulailta ja raikkailta. Hiuksia ei varmaan värjätty? tai kulmakarvoja?
Kauneudenhoito ei ole mitenkään tänä päivänä keksitty juttu, mutta tutkijoiden tutkiessa keskiaikaista kosmetiikkaa, yllätyttiin siitä kuinka nykyaikaista sen aikainen meikkaaminen loppujen lopuksi oli. 1100- luvulla Italiassa on tehty teos nimeltään "De ornatu mulierum"- "Naisten kaunistautumiskeinot".
Kirja pitää sisällään käytännön vinkkejä ehostamiseen. Kirjassa kuvatut menetelmät on todettu vielä tänäkin päivänä toimiviksi menetelmiksi kauneudenhoidossa. Keskiaikaisen aikaisissa kosmetiikkatuotteissa on käytetty kivennäisaineita, erilaisia eläinperäisiä ainesosia sekä yrttejä. De ornatu mulierum -kirja on yksi kolmesta nasille osoitetusta teoksesta, joista käytetään yhteisesti nimeä "Trotula"
Ihonhoitorutiineihin aamulla keskiaikaiseen aikaan saattoi kuulua kasvojen puhdistaminen vedellä ja tärkkelyksellä tai jauheella joka oli valmistettu härkäpavuista. Härkäpapua tänäkin päivänä käytetään vaikeiden iho-oireiden hoidossa. Hiustenhoitoon ja vaalentamiseen käytettiin kananmunan keltuaista. (Eli hiuksia ainakin värjättiin keskiajalla.💥) Myös useita päiviä valmistettavia viinihappoöljyjä käytettiin ihonhoitoon.
Trotulassa myös kerrottiin etteivät kaikki ihonhoitotuotteet sovellu kaikille naisille. Silloin jo siis tiedettiin että naisten ihot vaativat erilaista hoitoa, ihotyyppejä kun on monenlaisia. Trotulassa suositeltiin voiteiden käyttöä iltaisin kosteuttamaan ihoa, ja ne sisälsivät etikkaa sekä viinihappoa. Nykyisetkin ihonhoitotuotteet sisältävät näitä. Ja tulisiko tuo aiemmin mainitsemani omiinkin ihonhoitotuotteisiin lukeutuva happokuorinta, tuhansien vuosien takaa keskiajan naisilta?
Norsunluunvärinen iho oli suosittua renessanssin ajalla. Kulmia korostettiin mutta ripsiväriä ei käytetty eikä eyelinereitä tai kajalrajauskyniä. Poskipunaa käytettiin ja siihen käytettiin vermilionia, punaisenoranssia jauhetta. Pieni suu oli tuolloin muotia ja se meikattiin sellaiseksi. Kauneuspilkkuja saatettiin lisäillä kasvoihin. Myös miehet käyttivät esimerkiksi poskipunaa, nyppivät kulmakarvojaan sekä jännittivät vanhenemista.
Kuuluisin ihoaan valkoiseksi värjännyt oli ehkä kuningatar Elisabet ensimmäinen, (Anne Boleynin tytär) joka maalasi kasvonsa lyijymaalilla vitivalkoiseksi. Myöhäiseen renessanssiaikaan kuului kasvojen maalaaminen lyijyllä valkoisemmaksi, ja ihan kuin lyijymaali ei olisi tarpeeksi myrkyllistä (aiheutti esimerkiksi hiustenlähtöä, kaljuuntumista, tuhosi ihon lopulta sekä tiputti käyttäjältä hampaita) niin näissä maaleissa oli myös lyijyn lisäksi arsenikkia, joka vei monta sen aikaista naista kuolettavien myrkytystilojen vuoksi ennenaikaiseen hautaan.
Ylen artikkelista vuodelta 2016 sain vastauksen aiempaan värjäyskysymykseeni. Eli hiuksia todellakin värjättiin, ja paljon. Hiuksia värjättiin mm rikkiarsenikilla ja syövyttävillä aineilla auringonpaisteessa.
1800-luvulla luovuttiin ihomaaleista. Kaikki ehostaminen oli epäsuotavaa tuohon aikaan, ja vain tietynlaiset naiset meikkasivat. Ihonhoito oli kuitenkin suosiossa edelleenkin, luonnollisuus oli muotia.
...Tuo kananmunajuttu tuolta jäi mieleen, oon sen lukenut jo iät ja ajat jostakin, oon käyttänyt itsekin hiusnaamioissa raakaa kananmunaa jo vuosikausia sitten. Enpä tiennyt ollenkaan, että se on jo tuhannen vuotta vanha ehostusniksi. 💥
Lähteet;
https://historianet.fi/yhteiskunta/keskiaika/uusi-tutkimus-keskiajan-ihonhoito-oli-hyvin-modernia
https://snmakeup.fi/kosmetiikka-keskiajalla-ja-sen-jalkeen/
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/01/04/lyijya-elohopeaa-ja-arsenikkia-nainen-aina-karsinyt-kauneutensa-tahden
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti