Nuutinpäivä 💥

"Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti poijes sen viepi"

Tuon vanhan sananparren oon kuullut, ja aina tiennyt että nuutinpäivä 13. tammikuuta on viimeinen pysäkki joulunajalle. Näin sattumalta viime vuonna näihin aikoihin lehtijutun, jossa kerrottiin nuuttipukkiperinteestä. Selailin lisää netistä tuosta perinteestä kun kiinnostuin, ja sehän on ihan kunnon isokin juttu osassa Suomea. Itseäni kiinnostaa tällaiset itselle tuntemattomammat perinteet ja muiden maiden juhlapäivät.

 Itse en ole ikinä kerännyt vielä loppiaisena joulukoristeita pois, vaan aina vasta nuutinpäivänä. Joulutähdillä ja jouluvaloilla en muutenkaan pidä mitään kiirettä.

 Tammikuussa on kokoajan niin pimeää ja alkaa silloin jo pimeä aika kyllästyttää, niin ei ole kiirettä kyllä pakata kaikkea keinotekoisiakin valonpilkahduksia hirveällä kiirellä varastoon.

Ihan aluksi nuutinpäivä oli heti loppiaisesta seuraava päivä, mutta ajankohta muutettiin myöhemmin nykyiselle paikalleen. Nimi tulee 1100- luvulta, Knut- pyhimyksiltä, Herttua Knut Lavardilta sekä Tanskan suojeluspyhimykseltä, kuningas Knuut Pyhältä. Alunperin nuutinpäivän perinne on Ruotsista. 

Nuuttipukkiperinne tulee vuosikausia sitten rellestäneeltä miesten, hieman pelottavaltakin, kovaääniseltä joukolta, jotka kiertelivät joulun rauhan jälkeen ennen arkeen paluuta, talosta taloon, pummimassa joululta ylijäänyttä kaljaa. Jos talosta löytyi ruokaa ja juomaa, meluisa joukko lauloi kiitoslaulun ja merkitsi talon oveen merkin talven ajaksi, että talo oli ollut vieraanvarainen. Haukkumislaulu ja muuta kiusantekoa oli luvassa, jos kaljaa ei sattunutkaan enää olemaan. Joukkio oli myös pukeutunut väärinpäin käännettyyn vanhaan turkkiin, päässä oli sarvet ja tuohinaamari. Kasvot oli myös saatettu värjätä ja tekoparta ja vihtaseiväs roikkui myös menossa mukana. Kiertävä joukko saattoi asettua kierroksensa päätteeksi yhteen taloon, jossa järjestettiin riehakkaat joulun päättäjäiset. 💥

Nuuttipukkiperinne on nykyään muuttunut aikuisten irvailusta lasten karkkikierrokseksi, ovelta ovelle, ihan ystävällisessä mielessä, naamiaisasuihin sonnustautuneena. Lapset esimerkiksi saattoivat koristella itseaskarrellut naamarinsa joululta jääneillä karkkipapereilla.

 Perinne on hiipunut Suomessa, mutta joissakin osin se vaikuttaa yhä, kuten Vakka-Suomessa, Hämeessä ja Satakunnassa. Ahvenanmaalla on myös nuuttipukkeja. Lapset saattavat saada myös rahaa karkin lisäksi, ja vanhemmatkin ovat mukana kierroksella. Muistuttaa siis selvästi meidän pääsiäisen virpomista, joita kaikkialla Suomessa ei ole, vaan siellä juuri virpomisen sijasta kiertää nuuttipukit tammikuussa. Monessa Suomen kaupungeissa myös järjestetään isoja juhlia ja tansseja, nuutinpäivän kunniaksi. 

Lähteet;

yle.fi

taivaannaula.org

ess.fi