ParikymppisenÀ join paljon, usein ja tykkÀsin ryypÀtÀ. Juhlia ja olla baareissa joka ikinen viikonloppu. Lopulta se elÀmÀntyyli vaan alkoi tökkimÀÀn. Tuntui ettÀ se jatkuva siiderin ja drinkkien lipittÀminen tulee korvista ulos ja elÀmÀ kaipaa jotakin uusia tuulia. Myös runsas, jatkuva tupakointi alkoi hirvittÀÀ. Olin hyvin tietoinen siitÀ mitÀ tupakointi tekee ihmiselle pitkÀllÀ ajalla, joten en halunnut ottaa riskiÀ ettÀ tuhoan itseni sillÀ. VÀhensin juomista pikkuhiljaa, juomisen mÀÀriÀ, ja tupakoinnin jÀtin minimiin. LisÀsin lenkkeilyÀ, pyörÀilyÀ, omaa selvÀpÀistÀ yksinoloa. Pahoinvointi jota koin jatkuvassa sumuisessa viinanhuuruisessa elÀmÀssÀ oli jotakin sanoinkuvaamatonta ja irrallista. Itselleni tÀmÀ jatkuva juominen ei siis enÀÀ sopinut. ElÀmÀntapa ei kuitenkaan muuttunut mitenkÀÀn yhdessÀ yössÀ. Kuitenkin jo pitkÀÀn jatkunut elÀmÀntyyli; juoda kÀnnit neljÀkin kertaa viikossa, oli niin juurtunut osaksi itseÀni, ettÀ olihan se omituista aluksi totutella siihen, ettÀ elÀmÀ olisi toisenlaista.
Valon mÀÀrÀ masentuneiden, raskaiden vuosien jÀlkeen oli alkanut muutenkin lisÀÀntyÀ elÀmÀssÀni pikkuhiljaa. Toivo paremmasta mielestÀ, elÀmÀstÀ...
Ajatus siitĂ€ ettĂ€ ehkĂ€ elĂ€mĂ€ sittenkin kantaisi ja olisi aivan elĂ€misen arvoista. đ
Aloin myös kiinnittĂ€mÀÀn huomiota enemmĂ€n ruokavalioon. Olin alkanut kasvissyöjĂ€ksi 19-vuotiaana, ja nĂ€ihin aikoihin vielĂ€ enemmĂ€n aloin kiinnostua kaikesta terveellisestĂ€ elĂ€mĂ€ssĂ€ni. Vitamiineista, avokadoista. đđđ Oma fyysinen, psyykkinen ja henkinen hyvinvointi sekĂ€ ulkonĂ€kö menivĂ€t etusijalle ja se, ettĂ€ elĂ€mĂ€ssĂ€ voisi tehdĂ€ monipuolisesti kaikkea eikĂ€ kuluttaa aikaa enÀÀ pelkĂ€stÀÀn baareissa juomassa.
KyllÀ, mainitsin myös ulkonÀön tuolla listalla pÀÀtöksestÀ terveellisempien valintojen tekemiseen. TÀrkeimpiÀ asioita ovat tietenkin kehon ja mielen hyvinvointi, mutta itsensÀ hyvÀksyminen ulkoisesti on myös yksi osa ihmisen hyvinvointia.
En kuitenkaan arvota muita ihmisiÀ ulkonÀön perusteella. En vaatteiden enkÀ minkÀÀn muunkaan ulkoisen seikan. Jokaisella on oma ajatus itsestÀÀn ja siitÀ miltÀ haluaa nÀyttÀÀ, ja kuinka paljon ulkonÀköönsÀ haluaa panostaa. PÀÀasia ettÀ on itse itseensÀ tyytyvÀinen. Vaikka peilikuva olisikin vaikka jonkun toisen mielestÀ vÀÀrÀnlainen. Ja koen, ettÀ aikuinen ihminen saa pitÀÀ tÀrkeÀnÀ myös omaa ulkonÀköÀÀn. EhkÀ olen sitten myös vÀhÀn pinnallinen, mutta saa kait sitÀ olla. Ei senkÀÀn pitÀisi olla keneltÀkÀÀn millÀÀn lailla pois kun se ei kohdistu muihin ihmisiin, vain itseen. Ajattelen sen kuitenkin niin ettÀ jos yksinkertaisesti inhoaa omaa peilikuvaansa ja minÀkuva on todella kauhea, ei se tuo kellekÀÀn minkÀÀnlaista hyvinvointia. Olen nuorempana kamppailut kovienkin itsetunto-ongelmien kanssa, niin itselle itseni hyvÀksyminen on iso asia. Siksikin mainitsen omassa hyvinvoinnissani myös ulkoiset seikat.
đ„đ„đ„đ„đ„đ„đ„đ„đ„đ„
31.05.2022.
Olen nykyvuosina pÀÀssyt siitÀ murheenmutkasta etten enÀÀ vÀlitÀ todellakaan siitÀ mitÀ kukaan minusta ajattelee. Toki siis jossain mÀÀrin sekin on ihan suotavaa. Mutta kuitenkaan niin, ettÀ antaa sille liikaa painoarvoa ja ettÀ se alkaa haittaamaan omaa hyvinvointia.. Kuitenkaan et voi koskaan miellyttÀÀ kaikkia, eikÀ sellaiseen ole kyllÀ mitÀÀn tarvettakaan. Sinun elÀmÀÀn kuuluvat oikeat ihmiset hyvÀksyy sinut juuri sellaisena kuin olet, virheinesi ja valintoinesi. Ihmiset jotka todella vÀlittÀvÀt sinusta hyvÀksyvÀt sinut sellaisena ihmisenÀ kuin olet ja kunnioittavat sinua ja pÀÀtöksiÀsi.
