Kakskymppisenääää 💥 baarissa litkimässä lonkeroa 💙💙💙
Parikymppisenä join paljon, usein ja tykkäsin ryypätä. Juhlia ja olla baareissa joka ikinen viikonloppu. Lopulta se elämäntyyli vaan alkoi tökkimään. Tuntui että se jatkuva siiderin ja drinkkien lipittäminen tulee korvista ulos ja elämä kaipaa jotakin uusia tuulia. Myös runsas, jatkuva tupakointi alkoi hirvittää. Vähensin juomista pikkuhiljaa, juomisen määriä, ja tupakoinnin jätin minimiin. Lisäsin lenkkeilyä, pyöräilyä, omaa selväpäistä yksinoloa. Pahoinvointi jota koin jatkuvassa sumuisessa viinanhuuruisessa elämässä oli jotakin sanoinkuvaamatonta ja irrallista. Itselleni tämä jatkuva juominen ei siis enää sopinut. Elämäntapa ei kuitenkaan muuttunut mitenkään yhdessä yössä. Kuitenkin jo pitkään jatkunut elämäntyyli; juoda kännit neljäkin kertaa viikossa, oli niin juurtunut osaksi itseäni, että olihan se omituista aluksi totutella siihen, että elämä olisi toisenlaista.
Valon määrä masentuneiden, raskaiden vuosien jälkeen oli alkanut muutenkin lisääntyä elämässäni pikkuhiljaa. Toivo paremmasta mielestä, elämästä...
Ajatus siitä että ehkä elämä sittenkin kantaisi ja olisi aivan elämisen arvoista. 💛
Aloin myös kiinnittämään huomiota enemmän ruokavalioon. Olin alkanut kasvissyöjäksi 19-vuotiaana, ja näihin aikoihin vielä enemmän aloin kiinnostua kaikesta terveellisestä elämässäni. Vitamiineista, avokadoista. 💚💚💚 Oma fyysinen, psyykkinen ja henkinen hyvinvointi sekä ulkonäkö menivät etusijalle ja se, että elämässä voisi tehdä monipuolisesti kaikkea eikä kuluttaa aikaa enää pelkästään baareissa juomassa.
Kyllä, mainitsin myös ulkonäön tuolla listalla päätöksestä terveellisempien valintojen tekemiseen. Tärkeimpiä asioita ovat tietenkin kehon ja mielen hyvinvointi, mutta itsensä hyväksyminen ulkoisesti on myös yksi osa ihmisen hyvinvointia.
En kuitenkaan arvota muita ihmisiä ulkonäön perusteella. En vaatteiden enkä minkään muunkaan ulkoisen seikan. Jokaisella on oma ajatus itsestään ja siitä miltä haluaa näyttää, ja kuinka paljon ulkonäköönsä haluaa panostaa. Pääasia että on itse itseensä tyytyväinen. Vaikka peilikuva olisikin vaikka jonkun toisen mielestä vääränlainen. Ja koen, että aikuinen ihminen saa pitää tärkeänä myös omaa ulkonäköään. Ehkä olen sitten myös vähän pinnallinen, mutta saa kait sitä olla. Ei senkään pitäisi olla keneltäkään millään lailla pois kun se ei kohdistu muihin ihmisiin, vain itseen. Ajattelen sen kuitenkin niin, että jos yksinkertaisesti inhoaa omaa peilikuvaansa ja minäkuva on todella kauhea, ei se tuo kellekään minkäänlaista hyvinvointia. Olen nuorempana kamppailut kovienkin itsetunto-ongelmien kanssa, niin itselle itseni hyväksyminen on iso asia. Siksikin mainitsen omassa hyvinvoinnissani myös ulkoiset seikat.
💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥
Sain kaikkea ihania lahjoja kaikilta kaikilta viime vuonna, kiitos niistä. Kylpypyyhkeitä, kortteja ja ruusuja. Tietenkään ei ole välttämätöntä että synttäreille osallistuessaan lahjan tuonti olisi välttämätön, mutta ihana että ihmiset silti muistavat. Tässä nostan yhden ihanan lahjoistani esille, sain Eevuskalta vintage-leivoshaarukoita 💗
Nämä on käytössä aina erikoistilaisuuksissa ja juhlissa. 💜
Tässä vielä päiväkirjani edellisiltä syntymäpäiviltä, jolloin olen pohdiskellut asioita ja elettyä elämääni....
31.05.2022.
Olen nykyvuosina päässyt siitä murheenmutkasta etten enää välitä todellakaan siitä mitä kukaan minusta ajattelee. Toki siis jossain määrin sekin on ihan suotavaa. Mutta kuitenkaan niin, että antaa sille liikaa painoarvoa ja että se alkaa haittaamaan omaa hyvinvointia.. Kuitenkaan et voi koskaan miellyttää kaikkia, eikä sellaiseen ole kyllä mitään tarvettakaan. Sinun elämään kuuluvat oikeat ihmiset hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet, virheinesi ja valintoinesi. Ihmiset jotka todella välittävät sinusta hyväksyvät sinut sellaisena ihmisenä kuin olet ja kunnioittavat sinua ja päätöksiäsi.
31.05.2023
Olen herkkä, räväkänkin tunteikas ihminen, mutta en sillä tavalla herkkä että en olisi selvinnyt elämän eteen tuomista hyvin vaikeistakin vastoinkäymisistä.
Itse en ole ihminen joka olen koskaan suostunut ottamaan uhrin asemaa, tai kovettumaan joksikin, joka ei voi enää kokea elämää koska siinä on vastoinkäymisiä. Olen kuitenkin sulkeutuneempi kuin ennen, paaljon sulkeutuneempi kuin olin esimerkiksi 20 vuotta sitten.
En ole kyennyt vetämään omia rajojani aina tarpeeksi vahvasti, nuorempana varsinkaan, ja näin ollen ihmiset ovat päässeet kävelemään ylitseni. Itseni sekä rajojeni ylitse. Se aiheuttaa ahdistusta, se ei edesauta henkistä hyvinvointiani. Ihmiset ovat myös usein tulleet kertomaan minkälainen ihminen minä olen, ja minkälainen ihminen minun pitäisi olla, vaikka näinhän asia ei ole että kukaan muu sitä voi määritellä. Ei ole mitenkään pakko olla kuten muut tai tulla julki samoilla tavoilla elämässään kuin muut ihmiset. On ihan ok olla hiljainen, on ihan ok olla äänekäs, on ok olla sulkeutunut, ja on aivan täysin ok olla avoin. Kukaan ei voi sanoa minkälainen toisen ihmisen pitäisi olla. Jos avoimen ihmisen kehotetaan olemaan sulkeutuneempi, se aiheuttaa ahdistusta. Jos ihmisen joka on hiljaisempi omista asioistaan, kehotetaan olemaan avoimempi, se aiheuttaa ahdistusta. Ulospäinsuuntautuneet ihmiset voivat olla hiljaisia ja tosi sulkeutuneet jossakin tilanteessa hyvinkin avoimia. Kaikille riittää tilaa olla sellaisia kuin itse haluavat olla, oman hyvinvoinnin puitteissa.
Älä muutu, siksi että toiset hyväksyisivät sinut, vaan anna näiden ihmisten olla sellaisia kuin he haluavat olla, kriteereineen päivineen, ei ole tarvetta myöskään heitä yrittää muuttaa mieleisekseen. Jokaisella on oikeus tulla hyväksytyksi, rakastetuksi ja kunnioitetuksi omana itsenään.
Kuitenkaan se, että ihmiset kävelevät ylitsesi, ei ole kenenkään toisen vika. Se vika löytyy itsestä, sieltä peilistä, siellä on ihminen joka määrittelee oman elämänsä kulun, kohtelunsa säännöt. Peilistä löytyy ihminen joka ottaa vastuun elämästään ja tunteistaan. Olen oppinut sanomaan vahvasti ei, silloin kun on sen aika.
Oma elämäni on aina mennyt vähän sen kummempia suunnittelematta, elämän heittelyjen mukana, sekä eri elämäntilanteissa niiden omien voimavarojen puitteissa. Elämää joutuu nykyään kylläkin suunnitella, ihan jo lastenkin tulevaisuuden kannalta, mutta muuten mennään aika tunneperäisesti. Liiallinen ajelehtiminen tekee kuitenkin myös ihmisestä todella onnettoman, joten ehdottomasti pitää olla elämässä punainen lanka, jota pitkin kulkee vaikka vointi olisikin vähän penkin alla.
Olen ymmärtänyt sen vahvasti, että olen ehdottomasti ihan kaiken rakkauden ja kunnioituksen arvoinen.
Olen ymmärtänyt sen että saan pitää itsestäni. Minulla on oikeus ajatella olevani kaunis ja hyvä.
Olen oman elämäni voimakas kuningatar.
Jos haluan sellainen olla, ja itsestäni näin ajatella, eikä se ole yhtään keneltäkään pois.
Jokaisella ihmisellä on oikeus loistaa koko potentiaalillaan, ja olla kokonaisvaltaisesti juuri sellainen ihminen kuin on.
En allekirjoita aina kaikkea tekeväni juuri oikein ja täsmällisesti näin kuin itse ajattelen ja mitä yläpuolella olen nyt kirjoittanut. Mutta tällaiseen elämässäni vahvasti pyrin.
Toivon että me kaikki voitaisiin täällä omassa elämässämme voittaa. Haluan kaikille hyvää, ja ennen kaikkea nykyään haluan itselleni pelkästään hyvää. Elämä on monin tavoin vaihderikas matka, mutta kun sen oikein oivaltaa, se on oikein kovasti elämisen arvoista.
Näin ollen, näillä ajatuksilla otan taas askeleen eteenpäin vuoden vanhempana.
💥💥💥
