Henkisyys on kiinnostusta elÀmÀn tarkoitusta, ihmisyyttÀ, ihmisen menneisyyttÀ eli historiaa sekÀ taidetta kohtaan. Hengellisyys on henkisyyden uskonnollinen ulottuvuus ja elÀmÀn suunnan nÀyttÀjÀ, jos ihminen orientoituu hengellisesti.
YlÀpuolella oleva lainaus tekstinpÀtkÀ suoraan kopioitu Diakonia-ammattikorkeakoulun sivuilta, jossa mÀÀriteltynÀ henkisen ja hengellisyyden kÀsitteen eroavaisuudet, koska en itse sitÀ osannut sanoa paremmin, enkÀ edes yhtÀÀn mitenkÀÀn.
En ole minkÀÀn uskonnon uskovainen suoraan, monissa uskonnoissa on hyviÀ asioita joita seurata elÀmÀssÀ. Olen kiinnostunut eri uskonnoista ja niiden toimintatavoista. Kuitenkin myös itse liputan sen puolesta ettÀ ihminen elÀÀ omalla toiminnallaan mahdollisimman tietoisesti, kaiken toimintansa tukiessa kaikkea. Luonnon vuodenaikojen vaihteluiden seuraaminen ovat isossa osassa omassa elÀmÀssÀni. Luonto ja luonnon monimuotoisuus vuodenaikojen vaihteluineen ovat rikas asia ja on onni ettÀ tÀÀllÀ meillÀ sellaisia on ainakin pÀÀsÀÀntöisesti neljÀ kappaletta.
"Vuodenkierron uudella tavalla seuraamisen tuottama vapaus voi syntyÀ, jos kaikista vuodenajoista tulee ihmisille kuin ystÀvÀ ja tukija. Ei vain osasta, ja lopuista lÀhinnÀ haitta, kiusa, tai jokin kettumainen ajanjakso vuodesta. HyvÀksi tai huonoksi arvottamisen tarve saattaa jopa poistua kokonaan ja heijastua vapautena muihinkin elÀmÀnalueisiin. Ja jos ja kun kokee vapautta, se lisÀÀ usein myös luomisvoimaa."
YllÀoleva, kursivoitu tekstinpÀtkÀ lainattu Saaga Saarnisolan kirjasta Luonnonpakanan vuodenkierto - kahdeksan elÀvÀÀ vuodenaikaa.
TÀssÀ en nyt tarkoita etteikö joku huono aamu vituttaisi vaakatasoinen rÀntÀsade tai joku muu yhtÀ ÀrsyttÀvÀ sÀÀilmiö, sÀÀt ÀrsyttÀvÀt ja ovat eri asia (en todellakaan odota niitÀ hemmetin luistinratateitÀ, joita joutuu taas kevÀttalvella sipsutella!) mutta siis kun on voittanut haasteita ja kipukohtia elÀmÀssÀÀn, tietoinen lÀsnÀolo auttaa pysymÀÀn paremmin pÀÀtöksessÀ elÀÀ hyvÀÀ elÀmÀÀ. Kun kiinnittÀÀ huomionsa erilaisiin kiintopisteisiin, pysyy paremmin siinÀ pÀÀtöksessÀ, mitÀ kohti haluaa edetÀ ja mistÀ on jo pÀÀttÀnyt luopua ja mitkÀ tukevat sun tavoitteita ja pÀÀmÀÀriÀ. Kun vuotta seuraa ympÀri vuoden tyyliin pÀivÀ ja viikko kerrallaan, tarkastaen tavoitteitaan ja pÀÀtöksiÀÀn, elÀmÀ on rauhallisempaa. Monet kerrat olen kadottanu tÀmÀn yhteyden ja sitten taas palannut sen ÀÀrelle, kun olen huomannut etten ole voinut tarpeeksi hyvin.
En myös usko absoluuttiseen pahuuteen tai hyvyyteen, vaan kumpaakin niistÀ on olemassa ihan kaikkialla. Siksi olen usein ihmetellyt kun oon esimerkiksi jostakin foorumeilta lukenut, ettÀ jotakin uskonnonharjoittajaa tai ihmistÀ joka puhuu elÀmÀnilon lisÀÀntymisestÀ ja henkisestÀ kasvusta, kutsutaan tekopyhÀksi tai vÀÀrÀksi, teennÀiseksi ja feikiksi, mikÀli ei aina toimi tÀydellisesti sen mukaan miten elÀmÀstÀ ajattelee. EihÀn elÀmÀn tarvitse olla jotenkin tÀydellistÀ, eikÀ semmonen ole edes mahdollista. Aika tylsÀÀ olisi tÀydellinen, muovinen elÀmÀ. EikÀ kaikki uskonnollisuudesta, henkisyydestÀ ja hengellisyydestÀ kiinnostuneet ihmiset leiju mitenkÀÀn maanpinnan ylÀpuolella, virheettöminÀ ja hengettöminÀ... ElÀmÀ on nimenomaan aika hankala ja moniulotteinen, raskas matka, joten sallitaan virheet ja mahdollisuus kasvaa ja kukoistaa.
Kunnioitan jokaisen normaalia uskontoa (nykyÀÀn kunnioitan, nÀin ei kuitenkaan ole ollut aina, vaan olen ollut nÀissÀ asioissa myös aikoinaan hyvin epÀkunnioittava) Uskonto, henkisyys ja hengellisyys voi parhaimmillaan tukea ihmisten rajujakin elÀmÀnmuutoksia, tuoda onnea, iloa ja merkityksellisyyttÀ elÀmÀÀn, mutta itse ajattelen niin, ettÀ oma sisÀinen, henkilökohtainen voima, joka perustuu itsetuntoon ja omaan persoonaan, sekÀ moraalinen kompassi ja kriittinen ajattelu, on ne tÀrkeimmÀt jotka ohjailee loppupeleissÀ elÀmÀÀ. Voimavaroja voi toki löytÀÀ useastakin eri asiasta ja tilanteesta, löytÀÀ lohtua, apua ja johdatustakin, ja uskonnot voivat olla tÀllainen valtava voimavara.
Nuorempana olin todella epÀkunnioittava kristinuskovaisia ihmisiÀ kohtaan. Koin olevani jotenkin hirveÀn fiksu kun olin "Àlynnyt" sen ettÀ siinÀ on aukkoja ja asioita joita ei voi selittÀÀ ja puheet kÀÀntyy ympÀri ja blaa blaa blaa... Saatoin vÀitellÀ kristinuskovaisten kanssa kÀrkkÀÀllÀkin kielellÀ nÀistÀ asioista ja koin jotakin hemmetin epÀmÀÀrÀstÀ tarvetta todistaa niitÀ vÀÀrÀksi. NykyÀÀn kun itsellÀkin on tosi tÀrkeÀ osa elÀÀ pÀivittÀin tutkien omaa sisintÀ ja toimintaa, ymmÀrtÀÀ miten tÀrkeÀÀ se uskonto on niille ihmisille ollut, ja on, ja miten epÀkunnioittavaa ja loukkaavaa on "haukkua" toisia, niiden arvoja ja uskontoa.
Ajattelen myös, ettÀ osittain tÀmÀ oli kateutta, koska nÀmÀ uskovaiset vaikuttivat tasapainoisilta, heillÀ oli jotakin jota seurata ja joka piti pÀivittÀin heitÀ pystyssÀ. Itse olin tosi hukassa elÀmÀni kanssa ja sisÀinen tasapaino ja rauha olivat asia, jonka tuskin tiesin edes olevan olemassa. Joten, uskon ettÀ tÀÀ epÀkunnioitus nÀitÀ sisÀisen onnen tavoittaneita ihmisiÀ kohtaan oli myös sitÀ, ettÀ olisin halunnut itsekin olla siinÀ samassa pisteessÀ. En koe enÀÀ tÀnÀpÀivÀnÀ uskonnollisia, hyökkÀÀviÀ vÀittelyitÀ ollenkaan mielekkÀiksi, erilaisista uskonnoista voi kyllÀ keskustella, mutta "juupas eipÀs"-vÀittely on omalta osaltani uskontoasioissa ollut ohitse jo pitkÀn, pitkÀn aikaa.
En myös koe uskontojen tuputtamista mitenkÀÀn luontevaksi, ajattelen ettÀ jokainen löytÀÀ oman uskonsa joka itseÀÀn resonoi, jos tÀmmöinen on tarkoitettu tapahtuvaksi, tai sitten ei löydÀ mitÀÀn ja saa voimavaroja jostakin muualta. Keskustelut uskonnoista, henkisyydestÀ ja hengellisyydestÀ ovat myös mielenkiintoisia. Kuitenkin, jos jokainen keskustelun aihe liukuu aina saman uskonnollisen asian ÀÀrelle ennemmin tai myöhemmin, koen sen vÀhÀn ikÀvÀnÀ ja ettÀ ehkÀ henkinen puoli on lÀhtenyt niinsanotusti "laukalle".
Uskontojen tuputtamisella en tarkoita vaikka perheessÀ uskonnollisten arvojen siirtÀmistÀ omille lapsilleen. Rakkaudelliset elÀmÀnohjeet voivat olla tÀrkeitÀ arvoja myöhemmin elÀmÀssÀ vaikka ei uskovainen aikuisena itse olisikaan. En myöskÀÀn tarkoita etteikö omaa uskovaisuuttaan voisi tuoda esille, se ei ole uskontojen tuputtamista. Uskovaisuus saa nÀkyÀ ja kuulua kyllÀ ihmisestÀ, mikÀli ihminen uskovainen on.
Sanoin tÀn kirjotuksen tuolla aikaisemmassa vaiheessa, ettÀ itse saan tietyistÀ asioista onnea ja iloa ja voimavaroja arkeen. Se. mikÀ toimii toisella, ei aina kuitenkaan ole toisen juttu. TÀrkeintÀ on mielestÀni kuitenkin se, ettÀ voi ajatella olleensa onnellinen ja elÀneensÀ tÀmÀn elÀmÀn hyvin, niin itseÀÀn kuin muita kohtaan, sitten kun meillÀ on pÀivÀt tÀydet.
Ja sit vielÀ tÀhÀn loppuun, henkinen kasvu---mitÀ se on ?
Henkinen kasvu tapahtuu, kun yksilö tulee tietoisemmaksi omasta itsestÀÀn, ja ryhtyy tietoisesti kÀsittelemÀÀn toimintamalleja, asenteita, arvoja, tekoja ja tapoja, joita hÀn haluaa muuttaa. Prosessi alkaa omaan itseen tutustumisella, jolloin omia ajatuksia ja kÀyttÀytymismalleja tutkitaan rehellisesti.
Kasvu tapahtuu sisÀltÀ ulospÀin.
Henkinen kasvu auttaa kohtaamaan elĂ€mÀÀn kuuluvat kĂ€rsimykset, kriisit ja haasteet ja hyvĂ€ksymÀÀn ne osana kasvua. Kyse ei siis ole pelkĂ€stÀÀn “hyvistĂ€ viboista”. ElĂ€mĂ€ on kokonaisuus, johon kuuluu valoa ja varjoa.
(www.kasvunkajo.fi)
NetistÀ lainattu yllÀolevat lauseet LÀhde mainittu. EivÀt ole omia kirjoituksiani. Tuosta korostan juurikin tuota, ettÀ ei ole mitÀÀn "hyppyÀ tÀydelliseen elÀmÀÀn, joka vaan oli ensin tosi huonoa ja sitte siitÀ tuli hyvÀÀ ja parempaa ja tÀydellistÀ", vaan elÀmÀ on kokonaisuus, valoineen ja varjoineen, ja tarkoitus on tietoisesti kÀsitellÀ, rehellisesti peiliin katsomalla, omia kÀyttÀytymismallejaan ja kasvaa niistÀ, hyvÀksyen ettÀ paskaa tapahtuu ja paskastakin voi kasvaa.
Oletko sÀ uskossa? Kiinnostaako henkiset ja hengelliset asiat? Oletko kiinnostunut jostakin uskonnosta?
.jpg)
