Urheilua keskiajalla 💥

Eri urheilulajit ja kehon kaikenlainen liikuttaminen on lähellä sydäntäni. Tää päivitys on keskittynyt keskiajalla ja kaauan ennen nykypäivää harrastettuihin urheilulajeihin. Itse asiassa kiinnostuin siitä millon mikäkin urheilulaji on saanut alkunsa ja miten, kun katsoin yhen renessanssiajan leffan vuosi sitten, ja siinä pelattiin tennistä, ja mietittiin tän ihmisen kans jonka kanssa tätä kyseistä rainaa katsottiin, et oikeestikko tohon aikaan jo pelattiin tennistä... joten...siitä se ajatus sit lähti ja jäi jäädäkseen ja nyt sit kirjotin ja julkasin tän.💥

Jalkapallo on maailman suosituin ja seuratuin urheilulaji. Tennis oli maailman ensimmäinen urheilulaji jossa voitettiin maailmanmestaruus, ja biljardi oli aluksi vain aatelisten peli keskiajalla. 

Tennistä kutsuttiin "kämmenpeliksi" tai "jeu de paumeksi", ja ekat tennispelit pelasivat munkit 1100- luvulla Ranskassa. Palloa lyötiin kämmenellä suorakaiteen muotoisella pelikentällä. 

Peli muutti muotoaan ajan saatossa kehittyneempään suuntaan, ja palloa alettiin lyömään ensin käsineellä kämmenen sijaan ja lopulta mailalla. Pelin nimi tuli ranskankielisestä sanasta "tenez", tennis, joka tarkoittaa suomeksi "varoa". tai "ota vastaan" (Tämänkö takia vieläkin kun on katsonut tenniksen pelaamisen kisoja telkusta, ne huutaa samalla kun ne lyö sitä palloa?) 

Ranskalainen Clerge voitti vuonna 1740 ensimmäisen maailmanmestaruuden kolmipäiväisessä sen aikaisessa tennisottelussa, jossa squash-mailojen näköisillä pelivälineillä lyötiin nahkaista palloa. Tuo mestaruusvoitto säilyi 25 vuoden ajan samalla voittajalla. Silloista tennispeliä sai pelata myös niin, että palloa sai lyödä kattoon, seiniin tai takaseinän aukkoihin. Nykypäiväiseen muotoonsa tennis kehittyi Englannissa 1800- luvulla, ylemmän luokan suosittuna urheiluharrastuksena. 

Allaoleva Wikipediasta suoraan lainattua; 

Englantilainen majuri Walter Wingfield kehitti 1800-luvulla jeu de paumesta nurmella pelattavan ulkopelin, lawn tennis. Hän patentoi pelinsä ja julkaisi sille säännöt vuonna 1874.

Historianetin sivuilla luki että tenniksen isä laati säännöt kuulemma vuonna 1873.. Mutta onko se niin tarkkaa. 

1900-luvulla tennis levisi joka puolelle maailmaa. Yhdysvaltalaiset ja englantilaiset ottelivat toisiaan vastaan Davis Cup- kilpailussa vuonna 1900. Kuitenkin jo ensimmäinen virallinen tennisturnaus "Wimbledonin mestaruuskilpailut" pidettiin vuonna 1877. 

Nykyään tärkeitä turnauksia on jo neljä, "Australian Open"," "Ranskan avoimet", "Wimbledon" ja "US Open".

Pitkälle on tultu munkkien kämmenpeleistä, nykyään tennistä pelaa jo miljoonat ihmiset vapaa-ajan harrastuksenaan. 💥

Biljardi oli keskiajalla valioväen peli, varsinkin Ranskan hovissa jossa ensimmäiset maininnat biljardipöydistä löytyy Ludvig XI:n omaisuusluettelosta. Kyseinen laji oli hyvin erilainen tähän päivään verrattuna. Biljardia pelattiin ensin nurmikentällä kroketin tapaan, 1400- luvulla biljardinpeluu siirtyi sisätiloihin ja pelattavaksi kivisen pöydän päällä, jossa oli erilaisia esteitä tai iso reikä keskellä. Peliväline muistutti golfmailaa. Biljardin suosion kasvaessa pelistä kehittyi variaatioita, kuten snooker ja pool.

Keskiajalla sekavaa jalkapalloa saattoi yhtäaikaa pelata satoja pelaajia. Väkivaltaiset pelitilanteet eivät sopineet Lontoon pormestarille, joten hän kielsi kyseisen lajin kokonaan häiritsemästä kansalaisia kaduilla. Roomassa kehitettiin nykyaikainen jalkapallo 400 eaa, joka roomalaisten valloitusretkien myötä kulkeutui Britanniaan. Osa historiantutkijoista on kuitenkin sitä mieltä, ettei jalkapallo alunperin ollut roomalaisten tuliainen, vaan normannien. 

Jalkapallo oli tosi suosittu laji keskiajalla, ihan koko Euroopassa. Britteinsaarten asukkaat varsinkin olivat kovia kyseisen lajin harrastajia. Joukkuekoot olivat nykyiseen verrattuna hieman suurempia, kaupungit pelasivat toisiaan vastaan, ja yhdessä joukkueessa saattoi olla satakin pelaajaa. Säännöissä oli eroavaisuuksia, peleissä ei potkittu palloa pelkästään jaloilla, käsillä koskeminen palloon oli myös sallittua. 

💥Keskiaikaisia Jalkapallovuosilukuja 💥

💥1308 vuonna on löydetty irlantilaisen miehen kirje, jossa jalkapallo on mainittu ensimmäistä kertaa.

💥1321 vuonna sen aikaisista asiakirjoista on löydetty ensimmäinen maininta jalkapallossa sattuneesta onnettomuudesta. 

💥1400- luvulta on peräisin "harhauttaa" jalkapalloilmaisu. 

💥Asiakirjoista vuodelta 1526 selviää, että Henrik XIII on ostanut itselleen jalkapallokengät.

💥1500- luvulla samaan aikaan kun yliopistoihin tuli omat lajin seuransa ja brittiläiskouluissa yleistyi jalkapallonpelaaminen, perustttiin myös vanhin, nykyäänkin voimissaan ja olemassaoleva jalkapalloseura Sheffield Football Club, jonka perustivat Nathaniel Creswick ja William Prest. 

Maailman vanhin joukkuelaji on poolo, jonka ensimmäiset kilpailut pelattiin jo 2500 vuotta sitten. Iranissa on 1500-luvulla perustetusta poolopelistä jäljellä vielä esimerkiksi maalitolppia ja Intiassa on aikoinaan säilytetty poolohevosia Taj Mahalin temppelin läheisyydessä. Hollannita on lähtöisin golf, golfintapaisesta talviurheilupelistä vuonna 1300, jossa jäällä pientä palloa lyötiin mailoilla, tai kesäisempään aikaan laiduntavien lampaiden muovaamilla nummilla ja tasangoilla. Nimi juontaa juurensa hollannin mailaa tarkoittavasta sanasta, "kolve". mutta taittui skotlantilaisten lausumana sanoiksi "gouffi" tai "goffi". Tästä siis nimi, golf joka kehittyi 1500 -luvulla. Peli kiellettiin 1400- luvulla, koska skotlantilaisia kiinnosti enemmän golfaaminen kuin jousiammunta, joka jälkimmäinen oli ratkaiseva sodankäynnin harjoitusten kannalta, joten, pelikielto tuli.

Harrastatko sä jotakin urheilulajia? 💥

Lähteet; 

https://historianet.fi = eri artikkeleita

https://xn--vedonlynti-kcb.eu/tenniksen-historia/

Hyvää syyskuuta 💜

Syyskuu 💢💘

Toivotan tällä kuvapäivityksellä kaikille oikein hyvää syyskuuta. Ja sit toivottelen myös vähän myöhäisessä kivaa Suomen luonnon päivää, joka oli nyt viime lauantaina viimeinen päivä elokuuta. 💥

Syksy on mun lempivuodenaikani, tämä elo- syys- lokakuu- aika on parhainta. Päivät ja yöt on yhtä pitkiä, tämmöisessä maailmassa on hyvä elää, kun on kirkkaus ja pimeys tasapainossa. Syyskuu on mun lempikuukausi koko vuodesta. Ja aika lämmintä on ainakin tässä alkukuussa luvassa, näin olen ymmärtänyt, joten pitää nyt nauttia näistä lämpimistä ennenkuin kaikki kylmenee. 

...Eka kuva on otettu esikoispojan kanssa jo muutama vuosi sitten. Ensimmäinen kuva on otettu Halkokarin rannalta Kokkolasta, syyskuussa vuonna 2020,  Aila- myrsky oli riehunut useamman päivän ja nyt oli taas ensimmäiset kirkkaat illat ja valon pilkahdukset rajuilman jälkeen ja käytiin ulkoilemassa kyseisellä rannalla. (tuolla rannalla itse lapsena tuli useaan otteeseen käytyä uimassa ja olemassa, mutta on ollut uimakelvoton nyt jo useamman vuoden)

            Syyskuu 2020. 

Oulun Koitelinkosken kohinaa syksyllä vuonna 2019. 💥💥💥💦

💫💥💫

Nämä seuraavat 4 valokuvaa on taltioitu viime vuonna, vuosi sitten, juurikin syyskuussa. Kuvissa vanhempi poikani taas. 💛

.... Näistä tuli kyllä niin kauniita kuvia <3

💥💫💥

Vielä muutama kuva tähän loppuun.

 Alempi kuva otettu Perhonjoelta kesällä 2022. Mun ja ystävän pitkältä kävelyltä. 

Perhonjoki, Kokkola. 2022. 

20 kilsaa me tuolloin vaelleltiin ja ulkoiltiin :) Kesä oli silloin ja jos en aivan ihan väärin nyt muista niin heinäkuu!

Oon ottanut tavoitteeksi että joka kesä (vuodesta 2014 asti) pääsisi tekemään aina jonkun pitemmän "ulkoilupätkän" joko pyöräillen tai kävellen. 

Eka vuosi pyöräilin kaverille kahville Kälviälle Kokkolasta. 

30 kilsaa tuli sille päivälle pyöräilyä eestaas. 

Isokosken laavu, Kokkola. Kesä 2022. 

Pedersöre, Ilveskivi. kesä 2023. 

HYVÄÄ 💥SUOMEN 💥LUONNON 💥PÄIVÄÄ 💥JA 💥SYYSKUUTA! 💥

KEIKKAKUVIA; Michael Monroe 💥

 Michael Monroe 💥

Tavara-asema 

18.04.2024. 

TyynenVedenJuttuja💫

💫💫💫💫

    Pastelliauringonlasku, 21.7. 

Tää muuttui tästä vielä vaaleanpunaisemmaksi ja tuolla heinikon takana oli rakastunut joutsenpariskunta iltauinnilla. <3 Näkyä olis ihastellut vaikka tunnin tuolla oli niin kaunista, mutta maassa kuhisevat muurahaiset pisteli ja nousi kirmaamaan jalkoja pitkin, joten ei siinä sitten loputtomiin viitsinyt seisoskella. :D 

Mun oma kesä on ollut täynnä kaikenlaista ja ei kuitenkaan oikeastaan yhtään mitään, ei mitään erityistä mutta silti tosi paljon kaikkea, itsereflektiota, positiivisia ja negatiivisia oivalluksia, ajattelun vuoristorataa,  hyväksymistä, vanhojen käyttäytymismallien purkua ja muuttamista toisenlaisiks, sellaisiks että ne tukee tulevaisuutta parhaimmalla mahdollisella tavalla. Mun kese on ollu myös eteenpäinmenemisen meininkiä ja uusia tuulia. Tän koko kesän melkeen satoi, mutta aika lämpimiä kesäiltoja on lopuks kuitenkin ollut. Onneksi niin ja kiva niin. 

Ite aion jatkossa tehdä vieläkin terveellisempiä valintoja ruokailun suhteen jokapäiväisessä elämässä. Aion myös muistaa muistaa huolehtia itsestäni kokonaisvaltaisesti paremmin ja keskittyä asioihin jotka tuo iloa ja jotka vie mua eteenpäin.

 Ja aivan ihanaa kun arki ja rutiinit on taas alkanut. Toistuvat rutiinit, aamukahvit ja aikataulut. 

(Fun fact of me, 

oon ihan hirvee nörtti ja eri asioiden superfanittaja. 

Juutun aina tietyksi ajaksi kerrallaan yhteen tai kahteen kiinnostuksenkohteeseen, josta tykkään lueskella ja katsoa leffoja yms.) 

Elokuun alussa käytiin perinteisesti mustikkametsässä. Kerätyistä marjoista tein mustikkapiirakan, kuten jokavuotiseen elokuun alun perinteeseen meillä kuuluu. Piirakka katosi nopeasti, hyvä kun ehti olla tarjoiluastiassaan edes yhden yön yli. Lapset tekivät myöhemmin mustikoista muffinsseja. 

 Marjastaminen on jotenkin tosi miellyttävää. Se kun se keräilyastia pikkuhiljaa täyttyy, siinä vaan on sitä jotakin. On myös ihan parasta tehdä erilaisia leipomuksia itse kerätyistä marjoista. Parhainta herkkua tähän aikaan on tuoreista, punaisista, vastapoimituista marjoista vispattu lappapuuro, tai punaiseen maitoon keitetty mannapuuro johon päälle sokerissa pyöritetyt punaherukat. Nää on kaks niin hyvää ruokaa, et näillä eläis vaikka tän koko elokuun aina. 

Lapset teki muffinsseja meidän itsekerätyistä mustikoista. Jotkut vuoat olivat jo ennen paistotilannetta sellaisia, että niistä näki etteivät ne oo parhaita mahdollisia leipomiseen, vaikka niitä laittais useamman, joten joidenkin muffineiden ulkonäkö valmiina vähän harmitti.

Mut valkosuklaata vaan niihin kunnon kerros, niin ei pieni "epätäydellisyys" mitään haitannut. Varsinkin kun ei ollut nyt leipureiden vika, että muffinssivuoka ei ollut toimivuudessaan parhaimmasta päästä.

Pienemmällä oli eka mustikka tänä vuonna, sai muutaman marjan keräilyastiaankin asti. :D 

...Tärkeintä on maku tietenkin, ei muffinssivuoat, ja näistä tuli superhyviä <3 Muffineihihn käytettiin jääkaappiin ylijäänyt vaniljakastike, joka oli tehty mustikkapiirakalle tarjoiluun. Kardemumma oli kyllä loistava lisä näissä. 

Kahden Pojan Mustikkakardemummamuffinssit

Ainekset; 

 3½ dl vehnäjauhoja

2 dl sokeria 

1½ tl leivinjauhetta 

1 tl kardemummaa

1 tl vaniljasokeria 

100 g sulatettua leivontamargariinia

n. 1 ½ dl vaahdotettua vaniljakastiketta

1 kananmuna 

2 dl mustikoita

1.  Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. 

2. Sulata leivontamargariini ja anna sen jäähtyä. Kun leivontamargariini on jäähtynyt, sekoita siihen kananmuna ja vaniljakastike. 

3. Sekoita laivontamargariini . kananmuna- vaniljakastike- seos kuivien aineiden sekaan, mutta älä vatkaa kauaa. Kaada sekaan vielä lopuksi mustikat. 

4. Jaa taikina muffinsivuokiin, ja paista ne 175 -asteessa noin 30 minuuttia. 

https://camomillamaria.blogspot.com/2024/07/ukkosten-aika.html

--- Kerroin viime päivityksessä mun erityisherkkyyden piirteistä. Ylläolevasta linkistä pääsee lukemaan mun viime ajatuspäiväkirjan aiemmin tältä kesältä.

Esimerkiksi itseni on aina ollut vaikea sopeutua paikkoihin jossa on kovaa kilpailua ja suorittamista, ja etenemistä kyynärpäätaktiikalla. Oon aina ajatellut ettei menestys tarvitse noita asioita välttämättä, vaan ihminen voi edetä kilpaillen ja suorittaen jatkuvasti myös vain itseään työstäen joka päivä paremmaksi. Että saavuttaa sen mitä itse haluaa saavuttaa parhammailla mahdollisella suorituksella. Toki joissakin tilanteissa on oltava toista parempi että saa havittelemansa työpaikan, koulupaikan, jonkin tärkeän mahdollisuuden....Kaikkien on kilpailtava ja osattava kilpailla ja tuoda parhaita puoliaan joskus esiin. Jää jalkoihin jos ei pysty mitenkään itseään esille tuomaan.. Mutta! Epäterve kilpailu ja kova suorittaminen ja muotteihin mahtuminen pelkästään, ainoastaan, ahdistaa itseäni. Mun mielestä kilpailu jääköön sinne minne kilpailu kuuluu...Eli vaikka yleisurheilukentille. 

Oma ajatukseni on, että ilman kyynärpäätaktiikkaakin voi omassa elämässään henkilökohtaisesti menestyä, eikä muita tarvitse käyttää astinlautoina omalle etenemiselle urallaan tai pitää muiden saavutuksia, potentiaalia ja tavoitteita uhkana omalle minuudelle. Käyttää senkin ajan itsensä kehittämiseen jonka käyttää olan yli muiden tekemisiä vilkuillen, niin hyvä tulee.

Asioihin ja tilanteisiin takertuminen on yksi piirre joka on esiintynyt itselläni aina. Siinä missä joku ohittaa jonkun tilanteen olankohautuksella, itse jään sitä pohtimaan puoleksi tunniksi ellen jopa pidempään. Kun tutustuu näihin piirteisiin ja itseensä kun näitä piirteitä kerran itsessäni voimakkaasti esiintyy, näiden ominaisuuksien kanssa oppii olemaan, elämään ja pärjäämään paremmin, sekä hyväksymään itsensä paremmin vaikka maailma ei sitä vielä tekisikään. Seuraavassa päivityksessä en kirjoittele enää herkkyysjuttuja, mussa on nimittäin paljon muutakin.

Eritiysherkkyydestä löytyy netistäkin monia kiinnostavia artikkeleita, kuten esimerkiksi Hidasta elämää- sivustolta.  Alla vielä yksi linkkiheitto liittyen aiheeseen, jonka kohdista tosi moni sopi itselleni, tosi moni kohta taas ei ollenkaan. 

https://hidastaelamaa.fi/2022/04/25-erityisherkalle-ominaista-piirretta/

Hidasta elämää -sivustoa on tullut lueskeltua jo ainakin 12 vuotta. Siellä paljon erilaista luettavaa hyvinvointiin, itsetuntemukseen, tunteisiin, tunne-elämään sekä onnellisuuteen ja sen tavoitteluun. Lämpimästi suosittelen kyseistä sivustoa aiheesta kiinnostuneille ❤

Meinaatko sä käydä marjastamassa vielä tänä kesänä? Mikä on sun suosikkimarja? 

Keskiajan ja nykypäivän Turku

 Oltiin lasten kanssa kesäkuussa Turussa pari päivää, ja käytiin keskiaikamarkkinoilla. 💫

Tässä kuvasaldoa kesäkuun keskiajalta ja Turusta. 💥

Melkein 30 astetta oli lämmintä. 💛 

... Keskiaikamarkkinoilta löytyi heti ekana pieni torikoju jossa myytiin erimakuisia, kuorrutettuja omenoita erilaisten maustettujen manteleiden ohessa. >Omenat mitkä pojat kojusta valitsi oli toffeenmakuisia, joissa oli kanelisokerikuorrute. Lämmin kesäilma kuljetti keskiaistunnelmaisen torikojujen luona kävellessä kaikenlaisia tuoksuja, kuten yhtenä esimerkkinä mainittakoon  muurinpohjaletut, joita siellä useammassakin eri paikassa paisteltiin. Keskiaikaisiin vaatteisiin pukeutuneita ihmisiä kuljeskeli kojujen välissä. Välillä pysähdyttiin varjoon nurmikolle istumaan, oli sen verran paahtavan kuuma. 

Torikojuilla oli myynnissä tosi upeaa taidettakin sekä useasta kojusta löytyi itsetehtyjä koruja ja käsitöitä. Oli siellä kengänkiillottajakin työskentelemässä.

 Aurajoen toisella puolella oli myöskin kaikenlaista omatekoista ja erilaista myynnissä, koriste-esineitä sielläkin, sekä esimerkiksi kierrätysmateriaaleista valmistettuja vaatteita. Ihan hirveesti ei nyt mitään tullut ostettua, mutta kierreltiin, kaarreltiin ja syötiin ja ihmeteltiin. 

Upeita nämä taulut! 

💥💥Rakastan valokuvaamista. 💗Elämän hienoimpia asioita on, kun voi tallentaa elämänsä hetkiä ikuisesti muistoiksi, joita voi selailla myöhemmin. Elämän sellaisetkin ihmiset, jotka on jo jääneet ajasta ikuisuuteen, on niissä muistoina. Jo jotakin unohdettua voi yhtäkkiä palata mieleen, kun avaa jonkun vanhemman valokuva-albumin. Näpsin aina valokuvia joka paikassa, ja niin oon tehnyt niin kauan kuin jaksan muistaa. Kaikenlaisia ikuistettuja otoksia on kertynyt jo lapsuudestani asti muistoksi aikamoinen vinollinen pinkallinen. Aloitin kuvailut lapsena ihan pokkarikameralla, nuorempana kuvasin digikameralla, nykyään järjestelmäkameralla ja kamerapuhelimella. En kuitenkaan ajattele olevani valokuvaaja. Olen ennemminkin "ikuistaja" ja "taltioija". Valokuvaaja on ammattilainen. Ja sitä en ole, enkä väitä olevani. 💥

Käveltiin navigaattori apuna meidän majapaikkaan noin reippaan kilometrin verran Aurajoen vierestä helteisenä kesäkuun iltapäivänä, ja nappasin muutaman valokuvan. Joitaki laitan tähän näkyville. Oltin viime vuonna Turussa Muumimaailmassa ja viehätyin kyllä tähän kyseiseen kaupunkiin jossa olin viimeksi lapsena käynyt. Alapuolelta voi klikata kyseiseen viime vuoden blogipäivitykseen;

https://camomillamaria.blogspot.com/2023/07/turku-heinakuu-2023.html

...Välillä pidettiin vähän tuumaustaukoja ja juomistaukoja. 

.....Siltojen alituksia ja ylityksiä ennenkuin me oltiin päämäärässä. Turun linna oli tarkoitus käyä vilkaisemassa mutta se nyt jäi toiseen kertaan. Markkinoilla vierähti yllättävän nopeasti aika seuraavana päivänä 

...Täällä on jo kyselty kun muisteltu tämän vuoden markkinareissua, että jos pääsisi ens vuonnakin keskiaikaismarkkinoille ja sais taas kaneliomenat. 💗

Ukkosten aika🍓

Lämmintä, sadetta, mansikoita ja ötököitä.... Nyt on niiden aika... Vihreää, ja aurinkoa vielä yölläkin... 

Vaikka täytyy tunnustaa ettei jatkuva päivänpaiste ole oikeastaan se mun juttu. Siis en loputtomiin tykkää jatkuvasta valosta. Tieeedän, outoahan tuo on, kaikkihan nyt tykkää täällä pimeässä Suomessa että on aurinkoa ja valoa, mutta ite tykkään siitä että välillä tulee pimeää. Päivä päivänä ja yö yönä. Hetken menee nonstop -valo, mut sitte alkaa ikävöidä öitä.

En kuitenkaan missään nimessä valita, niin pieni aika sitä valoa on että sille on hyvä antaa oma kunniansa. Monta kertaa ollaan oltu fiilistelemässä valoisia kesäiltoja. 

                            Sipsitauko valoisassa illalla perjantaina 21. kesäkuuta 2024. 

Oltiin iltapyöräilyllä ja etsimässä jotakin aukiolevaa kauppaa. 

Tässä yläpuolella olevassa kuvassa pidettiin sipsitauko ennen kuin kotiuduttiin. 

Toukokuussa lopussa ollut aivan ihania päiviä, ja tässä mun synttäriaamun aamukasteelta kuvasaldoa; 

https://camomillamaria.blogspot.com/2024/06/aamukaste.html

Oon kirjottanut paljon taas tänä kesänä, kuten aina omaks ilokseni. Muutamia paloja kirjoitustulvasta laitan tähän esille, as always.

Paljon oon tehnyt ajatustyötä jatkoon omaa itseäni ja hyvinvointia silmällä pitäen mutta myös sitä miten olisin taas vähän parempi versio itestäni jatkossa ja mitä annan itestäni muille ja maailmalle.  

Oon myös tajunnut sen, miten tärkeää on se, että joku ihminen kohtaa sut oikein ja että tulet ymmärretyksi ja tuetuksi elämässä oikein. 

Että saa osakseen empatiaa, sympatiaa ja että joku näkee sut oikein, oikeassa valossa. Kunnioittaa sua ja juuri sellaisena kuin olet, erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä. 

Ja se, että ihmiset kohtaa sut oikein ja reilusti, on aivan äärimmäisen tärkeää sen kannalta, että voit voida hyvin. 

                                    (KESÄPÄIVÄNSEISAUS!!! 💛💛💛) 

Tänä vuonna ajoittui päivämäärälle 20.6. - 2024. 

Linkki kesäpäivänseisauksen aikana julkaistuun kuva-albumiin; 

https://camomillamaria.blogspot.com/2024/06/colony-summer-solstice.html

Oon alkanut nähdä mun herkkyyden itsessäni nykyaikoina voimavarana enkä minkäänlaisena taakkana tai jotenkin häpeänä. Mun mielestä meidän jokaisen kannattais sitä herkkyyttä meissä etsiskellä esille, koska sitä kuitenkin meissä jokaisessa on.

Lempeyttä on myös hyvä löytyä ihmisestä näkyvästi. Toki tässäkin voidaan mennä liiallisuuksiin ja myös överiempatialle, liialle lempeydelle ja yliymmärtämiselle pitää osata asettaa jämäkät rajat, muuten on jossain kohtaa aivan totaalisesti henkisesti uuvuksissa. Ja kyllä!💥Kiltitkin ihmiset vittuuntuvat ja rajat todellakin tulevat ennemmin tai myöhemmin vastaan. Se ei tarkoita että jos haluat toimia rakkaudesta ja hyväntahtoisuudesta käsin, ja haluat ihmisenä kasvaa, että et tuntis aitoja tunteita läpi jatkuvasti.  

Elämä vaihtelee jatkuvasti ja siinä tapahtuu kaikenlaista. Rouhevat ja aidot kohtaamiset jossa halutaan kasvaa ja löytää kasvettavaa ja jossa ite mahtuu kasvamaan ja olemaan kaikenlainen, inspiroi itseäni enemmän kun tyhjät "live your life to the fullest, remember to laugh everyday"-  tyyppiset korulauseet ja samanlaiset tsemppaukset, joita toistellaan vaikka jossakin nettifoorumeilla, mutta vaan vähän eri tavalla kun taas joku toinen. En ite saa sellasesta kiinni, vaan kaipaan jotakin tunteikkaampaa mistä taas ammentaa.  Ja mikäli tämmösen tyylinen auttaa joitakin jaksamaan, se on ok, ite vaan kaipaa jotakin räiskyvämpää. Me olemme joka suhteessa kaikki erilaisia. Ja se onkin toinen voimavara ihmiselle. Loistaa just sellasena kuin on ja omassa voimassaan. 

Mussa on hyvin paljon myös erityisherkän piirteitä vaikka kaikki kohdat eivät itsestäni siihen sovikkaan. 

https://www.evermind.fi/erityisherkka-tuntee-syvasti-ja-kuormittuu-helposti/

Ylläolevasta linkistä voi katsahtaa erityisherkän ihmisen piirteitä. 👆

Pystyn katsomaan kauhuelokuvia, ja esimerkiksi American Horror Story on yks mun lempparisarjoista, mutta esimerkiksi tositapahtumiin perustuvat väkivaltaiset elokuvat tuottaa niin valtavan epämiellyttävän tunnekokemuksen, että joudun pitkään etukäteen valmistautua henkisesti että pystyn semmosta katsomaan. Yleensä vältän tämmösiä.

Erityisherkän piirteisiin kuuluu tiedon syvällinen prosessointi. Tätä teen paljon. Mun aivot prosessoi ja surisee ihan jatkuvasti. Analysoin ja yhdistelen asioita, punnitsen ja pohdiskelen. 

En kuitenkaan kuormitu täydessä bussissa tai junassa ja tykkään käydä vaikka ihan selvinpäin katsomassa tuhatpäisiäkin keikkoja ja mieli on pelkästään positiivinen sen jälkeen. Eläydyn ja tunnen hyvin voimakkaasti, sekä reagoin vahvasti tunteita herättäviin tapahtumiin, tilanteisiin ja ärsykkeisiin.

Aistin toisten ihmisten tunnetilat hyvin voimakkaasti ja reagoin tosi vahvasti vääryyteen ja epäoikeudenmukaisuuteen. Havainnoin ympäristöstä kaikenlaisia pieniä yksityiskohtia jotka muistan helposti pitkäänkin. Ja päädyn usein syyllistämään itseäni ja löytämään vian usein kaikkeen vaan pelkästään itsestäni. <Itse olisi pitänyt taas tehdä jotakin paremmin niin olisi kaikki mennyt paremmin- tyyppisesti. Onneksi tämän ajatustavan haitallisuudesta olen opetellut nykyaikoina pois. 

Rakastan luonnossa tapahtuvia asioita ja ilmiöitä. Ukkosmyrskyn mahtipontista olemusta, ihailen talvitaivaan täysikuuta jonka ohi lipuu mustia pilviä, rakastan kuunnella sateen tihkua joka kuuluu avoimesta ikkunasta, eri vuodenaikojen tuoksuja sekä aamukastetta kevätnurmikolla.

 😎Luin että erityisherkän ja herkän täytyy ottaa itselleen normaalia enemmän palautumisaikaa elämässä, muuten ylikuormittuu ja herkästä voi tulla hyvin hankala ja "ylitsepursuava" ihminen kanssakulkijoilleen. 

Ja vastoin kuin yleensä ajatellaan, erityisherkät eivät ole pelkästään introverttejä, vaan ne voivat olla myös ekstroverttejä. 

Olen ekstrovertti ehdottomasti, mutta en sataprosenttinen. Hakeudun ihmiskontakteihin ja pidän tapahtumista ja elämyksistä, mutta en todellakaan ole ulospäinsuuntautunut joka tilanteessa ja tosiaankin tykkään olla myös omissa oloissani ja tehdä asioita yksin. Ei kuitenkaan kaikenlaiset ihmiskontaktit tuo voimavaroja, vaan voivat pelkästään viedä niitä pitkäksikin aikaa. Tämä esimerkiksi asiakaspalvelutilanteissa, jos jonkun esimerkin haluaa. 

Eniten ekstroverttiys itsessäni näkyy voimakkaana elämyshakuisuutena. Kaipaan paljon virikkeitä samaan aikaan, ne tuovat voimavaroja ja virkeyttä. Mulle on täyttä työtä keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Voin esimerkiksi kirjoittaa ja katsoa sarjaa samaan aikaan kun teen ruokaa ja siivoan. Näin niinkun esimerkiksi, ja kaiken tämän taustalla voin haluta vielä kuunnella musiikkia. 

Tähän asti heinäkuussa ollaan tehty pitkä vaellusreitti hyvän ystävän ja pojan kanssa alkukuusta, pyöräilty vielä mansikkakojuille tai uimaan iltasella, pyöräilty pienemmän kanssa varmaan sata kilsaa, juostu yleisurheilukoulussa, tänä viikonloppuna katsottu useampikin esikoisen jalkapallopeli, syöty perinteisesti nokkosruokia, iltakahviteltu ilman aikatauluja ja nautittu valoisuudesta kun sitä riittänyt läpi yön. 

Vaellusreitti; https://camomillamaria.blogspot.com/2024/07/hokin-lenkki-12-km.html

Nokkospiirakan ohje; https://camomillamaria.blogspot.com/2024/07/nokkospiirakka.html

Lapset askartelivat omannäköisensä pahviset auringot partsille koristeeksi💛 

(osallistuin toki itsekin omalla auringolla. 😎) 

 Aurinkojen taakse lasten oli määrä kirjoittaa tämän vuoden tähän astisia saavutuksia joista itse kokee ylpeyttä sekä mitä vielä odottaa ja haluaa saavuttaa tältä kesältä. Tossa ne nyt lepattaa tuulessa ja narut kimmeltää auringossa muistuttamassa että on tehty hyvää työtä josta on hyvä jatkaa. 💜

                                                     Ilta-aurinko myöhäisillalla 21.6.2024. 

Hyvää loppukesää 💜

Mitä olet tehnyt tähän asti kesällä? Mitä ajatuksia loppukesälle?