Dakota -kissa on ollut minulla vuodesta 2012 asti. Otin Daksun luokseni asumaan kissojen löytöeläintalosta kodittomana kissana. Dakota oli arviolta noin 1-2- vuotias silloin.. Dakota on kaunis, ja monesti on kysytty onko rotukissa. Daksun herkkua on turskanaput. Dakota on tulinen luonne, ja osaa kyllä pitää puolensa tarvittaessa vaikka on kuitenkin tosi kiltti ja herttainen. Jos meille tulee isompikin koira kylään, Dakota nousee keittiönpöydälle välittömästi näyttämään että tämä on hänen reviiriään.
Meidän edellisen kodin patterin väli oli Dakotalle erittäin lempparipaikka. Mun silmiin tämä ahtautuminen näyttää kyllä siltä ettei se vaan voi olla kivaa. :D Mutta siinä se usein oli tuntikausia lämmittelemässä.
Lacrimosa syntyi vuonna 2015, ja otin sen luokseni asumaan pienenä pentuna siskoltani, kun oli luovutusikäinen. Muistan kun Laa oli ihan vielä pikkuinen, meni ensimmäiseksi piiloon johonkin eikä näkynyt moneen päivään. Yhtäkkiä yhtenä iltana myöhään tuli sitten piilostaan tervehtimään. Lacrimosa oli aina hyvin pieni ja arka. Maailman kiltein kissa..Paitsi pilkkoi pahveja tai muita papereita palasiksi. Siis älyttömän raivostuttavaa jos vähänkään hiljaisempi asunto, kuunnella tasaista paperin hajoamista pienenpieniin palasiin. Lacrimosa ei elänyt vanhaksi. Laa menehtyi kesällä 2019 tulehdukseen. Lemmikin menettäminen on suuri suru 🤍 🌷
Pikkuinen Lacrimosa - kissanpentu. Tullut meille kesällä 2015. 
 |
| Mustavalkoinen Olavi. |
Olavi on liittynyt seurueeseen nyt viimeisimpänä. Olavi syntyi toukokuussa 2019, ja tuli meille elokuussa samana vuonna. Olavi on nyt 1,5 vuotias. Olavi on tosi sosiaalinen sylikissa ja erittäin villi tapaus. Nyt vähän rauhoittunut kun tullut "hieman" ikää lisää ja kun aikoinaan leikkautettiin.
Dakota kesällä 2019.
Lacrimosan naama vielä tähän loppuun. Loikoilemassa talvella 2019 vieressäni. :)
