Aloitin siis koulun vuonna -96. Kävin kaksi ensimmäistä luokkaa pientä maalaiskyläkoulua, josta siirryin kolmosluokalle kaupunkiin kouluun, koska pääsin musiikkiluokalle. Kolmosluokalla aloin viettää aikaa enemmän kavereiden kanssa. Kulutin kaikki vapaapäivät pelaamassa nelimaalia tai kiikkupalloa tai pallokuoppaa. Minun lapsuudessa leikittiin ulkona kaikki päivät. Harrastin showtanssia ja trumpetinsoittoa.
Aika paljon mua kiusattiin tuohon aikaan. Arkailen vähän muotoilla lausetta näin, että "minua kiusattiin". En koe, että olisin oikeutettu sanomaan itsestäni että minua on kiusattu, kun olen kuullut ihmisten tarinoita siitä miten raakaa koulukiusaaminen pahimmillaan voi olla, ja mitä helvettiä systemaattisesti jonkun elämästä voidaan tehdä.. niiiin... arkailen aina mainita siksi että itseäni olisi kiusattu. Itselläni ei ollut koulussa esimerkiksi mitään porukkaa joka olisi ottanut minut silmätikuksi ja halunnut tietoisesti kiusata päivästä toiseen enkä ole millään lailla traumatisoitunut mistään tai että kantaisin kaunaa mistään.. Mutta sanotaanko nyt kauniisti näin, että koin hyvin paljon sellaista siihen aikaan, mitä ei normaaliin toista kunnioittavaan käytökseen kuulu, ja joka oli omiaan aiheuttamaan suurtakin mielipahaa.
En usko kuitenkaan, että kukaan olisi selvinnyt lapsuuden ajoista etteikö olisi jollain tavalla pahoittanut toisen mieltä. Minä myös itse. Mutta tietoinen toisten eristäminen, ilkeät tempaukset, ja pilkkaaminen ovat tietysti eri asia. Ja tätä sain kokea tuohon aikaan. Paljon.
Tämä on kuitenkin vain yksi elämänosa, yksi osa lapsuusvuosiani, joka kaiken muun ohella on ollut osa sitä minkälainen vuosien varrella minusta on muovaantunut, ollut osa sitä matkaa joka on tehnyt minusta minut ja joka olen tänä päivänä.
Anteeksi olen ihan jokaiselle antanut jotka mun polulla on jotakin vääryytttä tehnyt ja kuten sanoin, kaunaa en kanna. Sen verran rajaisin kuitenkin, etten esimerkiksi somessa hyväksyisi kaveriksi näitä vanhoja tuttuja noilta ajoilta.
Tässä minä 10-vuotiaana. Huomatkaa en ole aito blondi vaan ruskeahiuksinen :D Mulla oli pienenä ihan vaaleat hiukset mutta muuttuivat myöhemmin ruskeiksi. (Eli oonko sit kuitenkin aito blondi jos oon syntynyt vaaleahiuksisena?) Ja mulla oli noin 13-vuotiaaksi asti suorat hiukset kunnes ne alkoi kihartumaan.
Tämä oli "ajattelukiveni" lapsena.💚Tulin tänne monesti kun kävin pyöräilemässä ja aikaisin aamusta istuskelemaan kesäloma-aamuisin. Tämä kivi löytyy lapsuudenkotini läheltä. Täällä pienenä Camillana minulla oli usein mukana kirja tai istuin vain kahdestaan ajatusteni kanssa tai kävin keräilemässä erilaisia kukkia ja heinänkorsia. 😀
Kiva kun luit. :)
Katso myös edellinen postaus tästä;
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti