Camilla Maria Witick
Kuka minä olen?
Synnyin vuonna 1989 Kokkolassa, Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa, keskiviikkona 31. päivä toukokuuta kello 21.40. Painoin 3 kiloa ja 420 grammaa (enemmän kuin mun omat poikalapset 😀) ja olin noin 50 cm pitkä. Vanhempani olivat taksiyrittäjiä, nykyisin jo eläkkeellä. Asuimme ensin kerrostalossa vanhempieni kanssa josta muutimme myöhemmin isäni rakentamaan omakotitaloon. Minulla on kaksi siskoa. Äitini kuvaili minua kysyessäni iloiseksi ja hyvin temperamenttiseksi lapseksi.
Isovanhempani asuivat kaikki samalla paikkakunnalla, nykyään kaikki omat isovanhempani ovat olleet jo muutama vuosi sitten poisnukkuneita. Ikävä on kova ja muistoja on paljon.
Isäni on suomenruotsalainen ja iso osa suvustani kummankin vanhemman puolelta ruotsalaisia, joten ruotsalaisuus on aina ollut osa minua ja lapsuuttani, vaikka olen käynyt suomalaisen ala- ja yläasteen ja äidinkieleni on suomi.
Olin kotona siihen asti kunnes aloitin koulun 7-vuotiaana. Eskari ei ollut tuolloin pakollinen. Äitille tsemppipeukut ja hatunnosto siitä että oli kolmen melkein saman ikäisen mukulan kanssa useamman vuoden kotona. ❤
Äitini sairastui hyvin vakavasti kun olimme vielä ihan pieniä lapsia, alle kouluikäisiä. Myös isälläni oli tuohon aikaan terveysongelmia. Tästä syystä vietimme ison osan ensimmäistä vuosista sisarusten kanssa sukulaisten luona hoidossa. Meillä oli myös kotona kodinhoitajia, joten meidän ei tarvinnut olla aina pois kotoa, vaan saimme olla omassa kodissamme myös paljon. En sopeutunut kaikkien hoitajien sääntöihin. Oikeastaan juuri kenenkään. Minua närkästytti jotkut kodinhoitajien "määräilyt" ja pistin aika paljon näille hoitotädeille vastaan.
Muistan erityisesti näiltä vuosilta 5- vuotissyntymäpäiväni. Heräsin aamulla tätini luota, ja minulle oli leivottu nallenmuotoinen syntymäpäiväkakku. ❤
💥💥💥
Aloitin koulun 7- vuotiaana syksyllä 1996.
7v. Camilla.
Olin ihan vaaleahiuksinen pienenä tyttönä, kunnes joskus suunnilleen 8-9 vuotiaana alkoivat hiukseni muuttua enemmän ruskeiksi. Olenkin usein sanonut että minulla on kahden väriset hiukset. 😀 Talvisaikaan hiukset ovat tummemmat, ja vaalenevat aina kesällä. Nykyään turvaudun väripurkkiin pitääkseni hiukseni vaaleina.
Puhelin kädessä since 1992.. 💥
Käytiin lapsena paljon keräämässä kukkia isoäitini kanssa. Heidän kodin vieressä oli iso pelto josta käytiin niitä hakemassa. Nykyään tämän kukkapellon paikalla on ammattikorkeakoulun parkkipaikka. Rakastan kukkia vielä tänä päivänäkin.
Fammun pihalla kasvoi kaksi omenapuuta joissa kasvoi kahden erimakuisia omenoita, enkä ole ikinä maistanut missään sen makuisia omenoita, mitä näistä kahdesta omenapuusta kasvoi. Kummastakin puusta tuli erimakuisia omenoita ja ne olivat niiiiin hyvän makuisia. Muistan sen maun vieläkin, kummankin omenapuun omenien maun, vaikka näitä puita ei ole enää olemassa kuin valokuvissa ja muistoissa. 💚 Sellaisia omenoita ei saa kaupoista, ne oli erityisiä.
Isovanhempieni pihan perällä oli taikapaikka. Kun kulki raparperipensaiden ja punaviinimarjapensaiden ohitse, niin mäntyjen takaa lähti käytävä puiden taakse taikapaikkaan. Taikapaikankin paikalla on nykyään pienkerrostalon parkkipaikka.
💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥
💗
Kiva kun luit tänne asti. 💜
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti