Lapua- kesĂ€llĂ€ vuonna 2023 đ„
Opettaja työssÀÀn. đđ
đ„đ„đ„đ„đ„đ„đ„đ„đ„đ„đ„đ„đ„đ„
âđđđđđđ - âđđđ€đŠđ Tervetuloa lukemaan mun juttuja đ„
Lapua- kesĂ€llĂ€ vuonna 2023 đ„
Opettaja työssÀÀn. đđ
đ„đ„đ„đ„đ„đ„đ„đ„đ„đ„đ„đ„đ„đ„
Edellisviikon maanantaina vietettiin kansainvĂ€listĂ€ kierrĂ€tyspĂ€ivÀÀ. đ„
18.3. on vuosittainen kansainvÀlinen kierrÀtyspÀivÀ. Eduko.fi;n sivuilla kerrotaan kansainvÀlisestÀ kierrÀtyspÀivÀstÀ niin, ettÀ pÀivÀn tarkoituksena on suunnata yksilöiden ja yrityksien huomio kierrÀtykseen ja kierrÀttÀmisen merkitykseen maapallollamme. Tavoitteena on kannustaa nÀkemÀÀn kierrÀtysmateriaalit jÀtteen sijasta resurssina. KierrÀtyspÀivÀ korostaa maailman luonnonvaroista huolehtimisen tÀrkeyttÀ.
KierrÀtyselÀmÀntavasta muutama rivinen....
Kirppistelen paljon! Vaatteeni ovat melkein suurinosa kirppareilta ja vintage-kaupoista, ostettu second handina. NĂ€in on ollut aina.
KierrĂ€tyselĂ€mĂ€ntapa ja kirppistely on yksi iso osa itseĂ€ni. VielĂ€ parikymmentĂ€ vuotta sitten tĂ€mĂ€ oli erikoisempi asia verrattuna nykypĂ€ivÀÀn. Muistan sen ettĂ€ tuli kyllĂ€ sanomista ikĂ€tovereilta jos mainitsi ettĂ€ oli jotakin ostanut kirpparilta. NykyÀÀn kyllĂ€ tosi paljon nĂ€kee ettĂ€ kierrĂ€tetÀÀn ja kirppistellÀÀn. Ja oikein hyvĂ€ niin. đItse tykkÀÀn kirppistelyssĂ€ ennen kaikkea siitĂ€, ettĂ€ sieltĂ€ löytÀÀ uniikkeja asioita joita ei ole ihan jokaisella, ja se, ettĂ€ tavarat tulevat kĂ€yttöön mahdollisimman pitkÀÀn. On vielĂ€ sekin, ettĂ€ jos jotakin uutta tarvitsee, saa kirppistelemĂ€llĂ€ useamman tavaran ja vaatekappaleen samalla hinnalla mitĂ€ vaatekaupasta saisi tasan yhden kappaleen.
KansainvÀlinen onnellisuuden pÀivÀ 20.3.
Keskiviikkona on muuten Onnellisuuden pĂ€ivĂ€. TĂ€ssĂ€ ajatuksiani onnellisuudesta. đ„
1. Jonkin itselle tÀrkeÀn vaaliminen.
Jos joku asia tuo iloa sinulle ja on mieleinen, tee sitÀ paljon. JÀrjestÀ sille aikaa. ItsensÀ laittaminen aika ajoin ykkössijalle elÀmÀssÀsi ei ole itsekÀstÀ ja vÀÀrin, vaan vÀlttÀmÀtöntÀ.
2. Ei kannata vertailla itseÀsi muihin.
MeillÀ jokaisella on oma polku, oma tarina. Se ettÀ alkaa vertailla itseÀÀn toisiin, on yksinkertaisesti vain itseÀÀn kuluttava asia, koska kyseessÀ on kaksi tÀysin eri ihmistÀ ja kaksi tÀysin eri tarinaa, lÀhtökohtaa, elÀmÀÀ, eli nÀitÀ ei voi mitenkÀÀn alkaa vertailemaan keskenÀÀn. ItsensÀ hyvÀksyminen on tÀrkeÀmpÀÀ, kuin alkaa kilpailla toisten ihmisten kanssa ja miettimÀÀn ettÀ jotakin olisi saavutettava vain siksi koska joku toinenkin teki asiat niin. EpÀterve kilpaileminen vain tuhoaa ihmisten vÀliset ihmissuhteet.
Mut omaa elÀmÀÀ voi vertailla, ja sitÀ minkÀlaisen matkan olet milloinkin tehnyt jostakin tilanteesta toiseen, mitÀ muutoksia pitÀisi tehdÀ jos muutokset olis ajankohtaisia. MyötÀtunto itseÀÀn kohtaan on yhtÀ tÀrkeÀÀ kuin myötÀtunto muita kohtaan.
3. Tee rauha menneisyyden kanssa
EpÀreilut tilanteet ja ihmiset, riitatilanteet ja vaikeat kohtaamiset. NÀitÀhÀn on. Varsinkin jotakin todella epÀreiluja kohtaamisia kohdatessaan niitÀ pyörittelisi iÀt ja ajat.. Joku ihminen tekee tosi rumasti, tai kohtelee huonosti, niin tiedÀn omastakin kokemuksesta miten hankala siitÀ on pÀÀstÀÀ irti jos siinÀ tilanteessa on ollut paljon pureksittavaa.
Kun antaa anteeksi, sellaisellekin ihmiselle joka ei edes nÀhnyt omassa toiminnassaan mitÀÀn vÀÀrÀÀ, se vaatii aika paljon, mutta se vapauttaa sut itsesi siitÀ taakasta, ettÀ annat toisen ihmisen hallita mitenkÀÀn sun omaa hyvinvointia.
4. Pahansuopa juoruilu ja haukkuminen ei tee onnelliseksi
Juoruileminen on ihan surkeeta, ja sellainen seura on mielekÀstÀ jossa ei puhuta muista jatkuvasti pahaa. Voisin tehdÀ villin veikkauksen, ettei kovin moni ole löytÀny onnea muita rÀikeÀsti haukkumalla.
Terveellinen ruoka, omannÀköinen elÀmÀ, sellainen jossa on hyvÀ olla, ja saa toteuttaa itseÀÀn.
Kokea elÀmÀ mielekkÀÀksi ja ettÀ on onnistumisen kokemuksia.
7. Vastuuntunne omasta voimasta
Me ei olla kaikki tehty samasta puusta eikÀ me kestetÀ asioita ja kÀsitellÀ meidÀn elÀmÀÀ kaikki samalla tavalla. Ja se on ihan okei, Mutta, kyllÀ omista tunteistaan otetaan vastuu, muita ei voi syyttÀÀ aina eikÀ koskaan sun oma pahoinvointi ole oikeus loukata muita ihmisiÀ. Vika ei ole ikinÀ vain toisessa ihmisessÀ, vaikka toinen osapuoli olisi vaikka vÀhÀn hankalakin tapaus. Siltikin voit oppia itestÀÀn jotakin ja totta hemmetissÀ tÀytyy nÀhdÀ myös se, mitÀ itse olisi voinut tehdÀ toisin. Myös tietyntyyppiset ihmiset ruokkivat toisissa ihmisissÀ niitÀ toisen huonoimpia puolia esiin. Mutta kaikenlaiset kohtaamiset voi opettaa. VÀhintÀÀnkin sen, ettÀ jos ei jotakin tilannetta voi muuttaa, omaa suhtautumista siihen voi muuttaa.
8. ĂlĂ€ kuluta aikaa miettimĂ€llĂ€ mitĂ€ muut ihmiset on susta mieltĂ€
Voi ettĂ€ mua ennen harmitti ihan kokoajan ettĂ€ jos joku saa musta vÀÀrĂ€n kĂ€sityksen tai puhuu musta pahaa, tai mustamaalaa tai ettĂ€ mitĂ€hĂ€n tuokin nyt musta miettii ja blaa blaa blaa... Mulla oli oikein vimma ettĂ€ pitĂ€isi saada oikoa kaikki pahan puheet itestĂ€, ja oikein hirvitti ettĂ€ jos puhutaan vielĂ€ jotakin sellaista mikĂ€ ei ole edes totta. TĂ€mĂ€ on yksi asia jolle et voi yhtÀÀn mitÀÀn, ja se on muutenkin ihan se ja sama mitĂ€ ihmiset susta miettii ja puhuu. Niinku seriously, mitĂ€ vĂ€liĂ€ sillĂ€ on? KyllĂ€hĂ€n maailmaan puhetta mahtuu, ja jos joku haluaa susta puhua, niin antaa mennĂ€ vain đTĂ€mĂ€n ymmĂ€rtĂ€minen joskus, oli ehkĂ€ vapauttavinta mitĂ€ voi olla. Tuli heti paljo helpompi hengittÀÀ kun opin tuosta pois. KyllĂ€ sellaiset ihmiset jotka katsoo sua oikeilla linsseillĂ€ ja on sun elĂ€mĂ€n ihmisiĂ€, ei susta puhu mitÀÀn huonoa sillon kun et ole paikalla. Joten muiden puheilla ei ole, ei niin yhtÀÀn mitÀÀn vĂ€liĂ€.
NĂ€mĂ€ muutamia onnen ajatuksia elosta joita itse oon huomannut tuovan perusmyönteisyyttĂ€ pĂ€iviin, ja sitĂ€ tarvitaan elĂ€mĂ€ssĂ€, ei sitĂ€ muuten jaksa. Varsinkin tÀÀ kevÀÀn harmaus on jotakin ihan kamalaa, niin tarvii kyllĂ€ ilonpisaroita ettĂ€ jaksaa pĂ€ivĂ€t đ
Kiva kun luit tĂ€nne asti đ
EhkÀpÀ sulla on jotakin muita ajatuksia miten olla onnellinen? MikÀ tekee just sut onnelliseksi?
Mua kiehtoo ihan Ă€lyttömĂ€n paljon mysteerijutut.. ja tĂ€mĂ€ Roanoken siirtokunnan tapaus on yksi tĂ€llainen kiehtova mysteeritapaus.đ„
.TÀmÀ postaus on siis tositarina Roanoken, kuin savuna ilmaan haihtuneesta, Englannin siirtokunnasta 1500- luvulla.
Minne katosi noin parisen sataa ihmistÀ Roanoken saarelta, Englannin ensimmÀisestÀ pysyvÀstÀ siirtokunnasta 1500- luvun lopuilla. John White purjehti Englantiin hakemaan ruokatarvikkeita siirtokunnalle, ja hÀnen oli tarkoitus palata takaisin vÀlittömÀsti. TÀmÀ ei kuitenkaan mennyt kuten piti, ja Whiten paluuseen meni kolme vuotta.
Tuohon aikaan Englanti oli hyvin pieni maa, ja he yrittivÀt kasvattaa siirtokunnalla itselleen enemmÀn elintilaa. Englantilaiset harrastivat tuohon aikaan merirosvousta, varsinkin Espanjan laivoja, ja se oli yksi syy siirtokunnan perustamiselle. Jos siirtokunta olisi olemassa, merirosvot saisivat jostakin nopeasti elintarvikkeita. EnsimmÀiset siirtokunnan perustajat olivat oikeastaan kaikki sotilaita. Myös viljely oli tarkoitus aloittaa siirtokunnassa. ViljeltÀviÀ elintarvikkeita olivat sokeriruoko ja puuvilla.
Roanokella asusteli intiaaneja, joiden kanssa sotilaat riitaantuivat. He olivat kÀyneet intiaanien leirissÀ erÀÀn kerran, ja havainneet heiltÀ puuttuvan yhden hopea-astian omasta leiristÀÀn. Sotilaat kimpaantuivat ja pÀÀttivÀt polttaa koko ystÀvÀllisten intiaanien sadon, vaikka heitÀ oli kÀsketty elÀÀ heidÀn kanssaan rauhassa ja kunnioittaen. He joutuivat palaamaan Englantiin, jotta eivÀt kuolisi nÀlkÀÀn. Tarkoitus oli saada intiaaneilta elintarvikkeita siihen asti ettÀ he olisivat saaneet oman sadon kunnolla kasvamaan, mutta apu intiaaneilta ei ollut heidÀn sadon polttamisensa jÀlkeen enÀÀ vaihtoehto.
Seuraavalle reissulle Roanokea asustamaan ei lÀhtenyt enÀÀ sotilaat, vaan naisia, miehiÀ ja lapsia. Siviilien ajateltiin tulevan saarella intiaanien kanssa paremmin toimeen. Joukkoa johti John White, joka oli nimetty siirtokunnan kuvernööriksi ja oli retkikunnassa mukana ensimmÀisellÀkin reissulla.
Parisensataa ihmistÀ pÀÀsi kuitenkin perille, vaikka joutuivat syömÀÀn homeista ruokaa ja oleskella laivan sisÀtiloissa huonolla sÀÀllÀ rottien ja torakoiden seassa kaksi ja puoli kuukautta kestÀneen laivamatkan ajan. Sotilailta oli jÀÀnyt jÀlkeen rakennuksia Roanoken saarelle viimeksi, joihin retkikunta nyt asettui asumaan. Meni viikon verran kun kÀvi ensimmÀinen takaisku. Taskurapuja etsimÀÀn mennyt mies löytyi kuolleena. HÀnet oli pÀÀstetty pÀiviltÀ mitÀ ilmeisimmin intiaanien toimesta.
Asukkaat pyysivÀt Whitelta lupaa saada kostaa miehen kohtalo intiaaneille, ja viimein he saivatkin siihen luvan. Rertkikuntalaiset hyökkÀsivÀt heimon kimppuun, mutta tajusivat liian myöhÀÀn ettÀ se olikin vÀÀrÀ heimo johon menivÀt riehumaan.
Ihan kuin ruokavarastojen hiljaisesta hiipumisesta ei olisi ollut tarpeeksi rasitusta, siirtokuntalaisten pÀÀnvaivana oli jatkuva uhka hyökkÀyksistÀ. Laiva jolla he olivat tulleet Roanokeen, alkoi kuukauden pÀÀstÀ tehdÀ paluuta takaisin Englantiin, mutta vain John White lÀhti laivan mukana. Tarkoitus oli ettÀ John olisi kÀynyt hakemassa elintarvikkeiden tÀydennystÀ ja tuonut niitÀ retkikuntalaisille.
Kuitenkaan John ei pÀÀssyt lÀhtemÀÀn takaisin koska kuningatar oli kieltÀnyt yhtÀÀn mitÀÀn laivaa lÀhtemÀstÀ matkaan satamasta Espanjan ja Englannin sotatilan takia. Kun laiva olisi saanut taas luvan matkustaa Roanokelle, ei ketÀÀn enÀÀ innostanut Roanoken saari.... EpÀtoivoisen ja pitkÀn yrittÀmisen jÀlkeen, John White sai Walter Raleyghn avustuksella kokoon laivoja lÀhtemÀÀn Roanokelle. Vain kaksi laivoista pÀÀsi perille, Hopewell ja Moonlight. Moonlightin miehistöstÀ Roanokelle rantautuessa, menehtyi kuusi kapteenin lisÀksi laivan kaatuessa. Vain neljÀ miestÀ pÀÀsivÀt ehjinÀ perille.
Kun White alkoi lÀhestyÀ Roanokea, hÀn nÀki kohdassa josta viimeksi oli lÀhtenyt, savua tupruavan kohdan nÀkökentÀssÀÀn edessÀpÀin. Kun laivasta lÀhti veneet rantautumaan Roanokelle, uutta savua nÀhtiin jÀlleen rannalla.
Kuitenkin kun he pÀÀsivÀt perille, ei siirtokuntaa ollut missÀÀn eikÀ heistÀ nÀkynyt jÀlkeÀkÀÀn, rakennukset, ihmiset, kaikki oli haihtuneet savuna ilmaan. ketÀÀn ei nÀkynyt eikÀ löytynyt, vaikka usempaan kertaan, ongelmallisen rantautumisenkin yhteydessÀ, oli nÀhty vielÀ savua muodostuvan edessÀ. Savun he huomasivat myöhemmin olevan perÀisin kannoista ja risuista, jotka oli palamaan sytyttÀnyt salamat. Yhden puun kaarnasta kuitenkin löytyi siirtolaisten jÀttÀmÀ viesti. Puussa luki "CRO". Hetken lisÀÀ tarkasteltuaan toisesta puusta löytyi toinenkin viesti, jossa luki "Croatoan"
John White oli sopinut siirtokuntalaisten kanssa ennen lÀhtöÀÀn etteivÀt he saisi lÀhteÀ kylÀstÀÀn jÀttÀmÀttÀ mitÀÀn merkkiÀ tai viestiÀ johonkin. LÀheisellÀ Croatoansaarella asusteli croaton-intiaaniheimo.
Siirtokuntaa ja sen asuinrakennuksia ei koskaan löydetty. HeidÀn kohtalonsa ei selvinnyt koskaan. TÀstÀ on monia spekulaatiota mikÀ olisi voinut olla syy siirtokunnan katoamiseen. Ajatellaan ettÀ sodassa olleet espanjalaiset olisivat löytÀneet siirtokunnan ja hÀvittÀnyt heistÀ kaiken viimeiseen asukkaaseen ja rakennelmaan asti. EhkÀ he mahdollisesti liittyivÀt osaksi intiaaniheimoa ja ilmoittivat tÀstÀ puun kaarnaan? Syyksi on myös epÀilty sitÀ ettÀ siirtokunta olisi yrittÀnyt lÀhteÀ vesireittiÀ takaisin Englantiin, veneellÀ, jonka White oli heille jÀttÀnyt tai sitÀ ettÀ siirtokuntalaiset olisivat itse tuhonneet itsensÀ ja toisensa. NÀmÀ kaksi edellistÀ epÀilystÀ eivÀt kuitenkaan selitÀ sitÀ, mihin kaikki siirtokunnan rakennukset menivÀt. On epÀilty ettÀ jokin vihainen intiaaniheimo olisi löytÀnyt heidÀt, ja myös yliluonnollisia syitÀ on mietitty, kuten noituutta tai ufoja.
Niin tai nĂ€in, aika ihmeellistĂ€ on kyllĂ€, mihin aikoinaan katosi jotakin 200 ihmistĂ€ asuinrakennuksineen ja tavaroineen, jĂ€lkeĂ€kÀÀn jĂ€ttĂ€mĂ€ttĂ€. đ„
LĂ€hteet;
historianet.fi/yhteiskunta/siirtomaat/roanoke-kadonneen-siirtokunnan-arvoitus
https://www.youtube.com/watch?v=p-igj9b_iro
(Supersokeriset munkkirinkilĂ€t ja munkkipallerot kylmĂ€ltĂ€, harmaalta ja sateiselta toukokuun eka pĂ€ivĂ€ltĂ€ vuonna 2020. đđ Sillon pais...