Sota-aikana kaikesta oli pulaa. Monet 1940-luvun ajan vintage-vaatteista on valmistettu viskoosista, synteettisestä jerseystä sekä tekokuiduista sen vuoksi, koska silkistä ja villasta valmistettuja kankaita tarvittiin rintamalla. Tehtaissa alettiin valmistaa laskuvarjoja sekä muita tarvikkeita. Vaatteita säännösteltiin ja tiettyjen somisteiden käyttö kokonaan kiellettiin. Noina vuosina syntyi sotilaallinen tyyli ja vaatteet oli tehty kestämään vuosikausia. Muoti kehittyi hitaasti vielä sodan jälkeenkin, koska säännöstely jatkui silti, vaikka sota olikin päättynyt.
"On nuukailtava ollakseen tyylikäs"- luki vuoden 1941 Voguessa. Tällä viitattiin lyhythameiseen linjaan joka ei miellyttänyt kaikkia. 1930-luvun glamour väistyi ja tilalle tuli kova ja kulmikas siluetti. Vartalo näytti solakalta mutta maskuliiniselta, jäykän yleisilmeen, säästeliään kankaankäytön, aavistuksen kapenevan vyötärön sekä kapean hameen vuoksi. Muodissa oli karsittu tyylikkyys. Kaikki koristeellisuus oli kuorittu pois. Kauneudelle ei ollut tilaa sota-ajan muodissa. Voguessa lukikin vuonna 1942, että vaatteet näyttivät tyylikkäiltä, kylmiltä ja jopa röyhkeiltä.
Muodin peruskallion 1940-luvulla muodosti sotavuosien harmaudesta heijastuva vakavahenkinen, sotilaallisesti leikattu jakkupuku. Naiset käyttivät vaatteita jotka oli leikattu samaan tyyliin kuin miesten univormut. Väreinä oli yleensä lipunpunainen tai ilmavoimiensininen, koska näin hukkapaloja jäi jäljelle mahdollisimman vähän. Vogue kutsui "karuksi muodiksi" joka puolella näkyvää sotilaallisuutta, naiset käyttivät niin sotilasmantteleista kopioituja tamppeja kuin vakavahenkisiä olalta topattuja jakkuja. Jakkupuvun leikkaus oli suora sekä maskuliininen. Yleensä puku oli muokattu miesten sotilaspuvusta. Ryhdikkäät olkatoppaukset tekivät naisista asiallisia.
Vuonna 1946 Searsin postimyyntiluettelossa oli voimakkaasti kaartuvia vyötärölinjoja sekä olkapäitä ja poimutettuja hihoja. Voguessa puolestaan oli kuvia jakkupuvuista joissa oli lantiolle poimutettu hame sekä takkimekko joka oli pystykauluksinen. Voguessa kuvatut jakkupuvut olivat pariisilaisia.
Säännöstelyn vuoksi puserot olivat lyhyitä ja koruttomia ja melkeimpä aina yksivärisiä. Yksinkertainen rintatasku puseroissa oli yleinen. Puserossa oli oltava muodin mukaisesti olkatoppaukset, nämä kumimaisesta materiaalista leikatut teräväreunaiset palaset kuuluivat tämän vuosikymmenen tärkeimpiin ilmiöihin. Voguen mukaan sota-ajan trendinä oli neuleissa yksinkertanen malli sekä pintakoristelu.
Hameissa näkyi varsinkin sota-ajan säännöstely. Helmanympärys sai olla korkeintaan 180-200cm ja käänteen leveys enintään 5cm. Minkäänlaiset röyhelöt tai liehukkeet eivät olleet vaihtoehto, ja hameissa tiukka virallinen mitta oli polvipituus. Napit olivat kielletty kuten myös Amerikassa kalvosimet, kaksinkertaiset kaarrokset ja kangasvyöt. Vyötärölinjan kaventuessa vuosikymmenen edetessä, Voguesta sai vinkkejä kuinka saa "pikkuruisen vyötärön". Sota-aikana töissä vaatteiden kuului olla käytännöllisiä joten etenkin harmaat flanellihousut olivat suurinta huutoa.
AIKAKAUDEN TUNNUSMERKKEJÄ
(Suora lainaus kirjasta Vintage Fashion)
* Ukkohousut
Etenkin uudisraivaajatyylisistä väljistä, alaspäin kapenevista housuista tuli suosittuja kun naiset tottuivat käyttämään työpaikalla housuja.
* Paljetit ja helmet
Paljetteihin ei säännöstelyn koura koskenut, ja niitä ommeltiin leninkeihin, jakkuihin ja saaleihin, sekä arki- että juhlavaatteiden piristykseksi.
* Utility suit
Säännöstelypukeutumista. Sotilastyylinen laatikkomainen jakku ja kapea lyhyt hame tehtiin useimmisten sinisestä, mustasta tai ruskeasta kankaasta.
* Trenssitakit
Sotilaalliset vaikutteet näkyivät selvästi jakuissa ja takeissa. Suosittuja olivat myös kellohelmaiset isokauluksiset takit.
* Gingham
Amerikkalaisten suosikkikangas. Paitapuvuista ja liivihameista tuli ihan uudennäköisiä, kun ne ommeltiin ruudullisesta ginghamista, joka nousi sotavuosina suureen suosioon.
* Ateljeeiltapuvut
Satiinista ommelluissa tyköistuvissa ateljeeiltapuvuissa oli taidokkaita yksityiskohtia, ja ne tehtiin vaativista materiaaleista, kuten sametista, paksusta satiinista ja faillesta. Toogamalliin perustuvissa kreikkalaisvaikutteisissa puvuissa hyödynnettiin viskoosikrepistä ja grege-silkistä valmistettua laskostettua sifonkia.
* Luostaripuku
Väljä ja muhkean teltan muotoinen puku oli vyötettynä pehmeälinjainen.
* Talonpoikaismekko
Eksoottiset käsinkudotuista painokankaista valmistetut hameet ja puhvihihaiset paidat, joiden avara pääntie oli varustettu kiristysnyörillä, nousivat suureen suosioon.
* Bolerojakku
Lyhyttä ja vyötyäröä korostavaa boleroa, jossa oli olkatoppaukset, käytettiin usein olkaimettomien iltapukujen päällä.
* Suora jerseymekko
Yksinkertaisen tyylikkään, suoran, väljän ja lyhyehkön mekon takana olivat Norman Norellin kaltaiset newyorkilaiset suunnittelijat.
* Painokuvioinen viskoosileninki
Uudesta rypistymättömästä viskoosista valmistetuissa kauniissa arkivaatteissa oli värikkäitä painokuvioita. Miehustassa tai vyötäröllä oli usein poimutuksia ja laskoksia.
* Urheilu - ja rantavaatteet
Kesämekot sekä pallen paljaaksi jättävät yläosat ja niihin sopivat sortsit saivat vaikutteita ulkolajeista.
💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥
Kuten muodissakin, kosmetiikassa sota-aikaan kaikki oli säännösteltyä. Pakon sanelemana kulmissa ja ripsissä käytettiin jopa kenkien kiilloketta. Hiuksiin käytettiin tuohon aikaan kiiltoa tuomaan erilaisia olut - ja etikkahuuhteluita. Poskipunana käytettiin ruusun terälehtiä tai punaviiniä. Kosmeettiset tuotteet olivat arjen luksusta joka myös sota-aikaan piristi mieltä. Sota-ajan jälkeen, ja jo sotavuosina, kosmetiikka levisi kaupungeista myös maaseuduille.
Hygieniasta huolehdittiin kulkutautien vuoksi tosi huolellisesti. Pula-aikoina saippuaa alettiin valmistaa itse kotona.
Lähteet;
Vintage Fashion- kirja
https://cosmerya.fi/kauneudenhoito-ja-muoti-sota-aikana/
