KEIKKAKUVIA; Michael Monroe 💥

 Michael Monroe 💥

Tavara-asema 

18.04.2024. 

TyynenVedenJuttuja💫

💫💫💫💫

    Pastelliauringonlasku, 21.7. 

Tää muuttui tästä vielä vaaleanpunaisemmaksi ja tuolla heinikon takana oli rakastunut joutsenpariskunta iltauinnilla. <3 Näkyä olis ihastellut vaikka tunnin tuolla oli niin kaunista, mutta maassa kuhisevat muurahaiset pisteli ja nousi kirmaamaan jalkoja pitkin, joten ei siinä sitten loputtomiin viitsinyt seisoskella. :D 

Mun oma kesä on ollut täynnä kaikenlaista ja ei kuitenkaan oikeastaan yhtään mitään, ei mitään erityistä mutta silti tosi paljon kaikkea, itsereflektiota, positiivisia ja negatiivisia oivalluksia, ajattelun vuoristorataa,  hyväksymistä, vanhojen käyttäytymismallien purkua ja muuttamista toisenlaisiks, sellaisiks että ne tukee tulevaisuutta parhaimmalla mahdollisella tavalla. Mun kese on ollu myös eteenpäinmenemisen meininkiä ja uusia tuulia. Tän koko kesän melkeen satoi, mutta aika lämpimiä kesäiltoja on lopuks kuitenkin ollut. Onneksi niin ja kiva niin. 

Ite aion jatkossa tehdä vieläkin terveellisempiä valintoja ruokailun suhteen jokapäiväisessä elämässä. Aion myös muistaa muistaa huolehtia itsestäni kokonaisvaltaisesti paremmin ja keskittyä asioihin jotka tuo iloa ja jotka vie mua eteenpäin.

 Ja aivan ihanaa kun arki ja rutiinit on taas alkanut. Toistuvat rutiinit, aamukahvit ja aikataulut. 

(Fun fact of me, 

oon ihan hirvee nörtti ja eri asioiden superfanittaja. 

Juutun aina tietyksi ajaksi kerrallaan yhteen tai kahteen kiinnostuksenkohteeseen, josta tykkään lueskella ja katsoa leffoja yms.) 

Elokuun alussa käytiin perinteisesti mustikkametsässä. Kerätyistä marjoista tein mustikkapiirakan, kuten jokavuotiseen elokuun alun perinteeseen meillä kuuluu. Piirakka katosi nopeasti, hyvä kun ehti olla tarjoiluastiassaan edes yhden yön yli. Lapset tekivät myöhemmin mustikoista muffinsseja. 

 Marjastaminen on jotenkin tosi miellyttävää. Se kun se keräilyastia pikkuhiljaa täyttyy, siinä vaan on sitä jotakin. On myös ihan parasta tehdä erilaisia leipomuksia itse kerätyistä marjoista. Parhainta herkkua tähän aikaan on tuoreista, punaisista, vastapoimituista marjoista vispattu lappapuuro, tai punaiseen maitoon keitetty mannapuuro johon päälle sokerissa pyöritetyt punaherukat. Nää on kaks niin hyvää ruokaa, et näillä eläis vaikka tän koko elokuun aina. 

Lapset teki muffinsseja meidän itsekerätyistä mustikoista. Jotkut vuoat olivat jo ennen paistotilannetta sellaisia, että niistä näki etteivät ne oo parhaita mahdollisia leipomiseen, vaikka niitä laittais useamman, joten joidenkin muffineiden ulkonäkö valmiina vähän harmitti.

Mut valkosuklaata vaan niihin kunnon kerros, niin ei pieni "epätäydellisyys" mitään haitannut. Varsinkin kun ei ollut nyt leipureiden vika, että muffinssivuoka ei ollut toimivuudessaan parhaimmasta päästä.

Pienemmällä oli eka mustikka tänä vuonna, sai muutaman marjan keräilyastiaankin asti. :D 

...Tärkeintä on maku tietenkin, ei muffinssivuoat, ja näistä tuli superhyviä <3 Muffineihihn käytettiin jääkaappiin ylijäänyt vaniljakastike, joka oli tehty mustikkapiirakalle tarjoiluun. Kardemumma oli kyllä loistava lisä näissä. 

Kahden Pojan Mustikkakardemummamuffinssit

Ainekset; 

 3½ dl vehnäjauhoja

2 dl sokeria 

1½ tl leivinjauhetta 

1 tl kardemummaa

1 tl vaniljasokeria 

100 g sulatettua leivontamargariinia

n. 1 ½ dl vaahdotettua vaniljakastiketta

1 kananmuna 

2 dl mustikoita

1.  Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. 

2. Sulata leivontamargariini ja anna sen jäähtyä. Kun leivontamargariini on jäähtynyt, sekoita siihen kananmuna ja vaniljakastike. 

3. Sekoita laivontamargariini . kananmuna- vaniljakastike- seos kuivien aineiden sekaan, mutta älä vatkaa kauaa. Kaada sekaan vielä lopuksi mustikat. 

4. Jaa taikina muffinsivuokiin, ja paista ne 175 -asteessa noin 30 minuuttia. 

https://camomillamaria.blogspot.com/2024/07/ukkosten-aika.html

--- Kerroin viime päivityksessä mun erityisherkkyyden piirteistä. Ylläolevasta linkistä pääsee lukemaan mun viime ajatuspäiväkirjan aiemmin tältä kesältä.

Esimerkiksi itseni on aina ollut vaikea sopeutua paikkoihin jossa on kovaa kilpailua ja suorittamista, ja etenemistä kyynärpäätaktiikalla. Oon aina ajatellut ettei menestys tarvitse noita asioita välttämättä, vaan ihminen voi edetä kilpaillen ja suorittaen jatkuvasti myös vain itseään työstäen joka päivä paremmaksi. Että saavuttaa sen mitä itse haluaa saavuttaa parhammailla mahdollisella suorituksella. Toki joissakin tilanteissa on oltava toista parempi että saa havittelemansa työpaikan, koulupaikan, jonkin tärkeän mahdollisuuden....Kaikkien on kilpailtava ja osattava kilpailla ja tuoda parhaita puoliaan joskus esiin. Jää jalkoihin jos ei pysty mitenkään itseään esille tuomaan.. Mutta! Epäterve kilpailu ja kova suorittaminen ja muotteihin mahtuminen pelkästään, ainoastaan, ahdistaa itseäni. Mun mielestä kilpailu jääköön sinne minne kilpailu kuuluu...Eli vaikka yleisurheilukentille. 

Oma ajatukseni on, että ilman kyynärpäätaktiikkaakin voi omassa elämässään henkilökohtaisesti menestyä, eikä muita tarvitse käyttää astinlautoina omalle etenemiselle urallaan tai pitää muiden saavutuksia, potentiaalia ja tavoitteita uhkana omalle minuudelle. Käyttää senkin ajan itsensä kehittämiseen jonka käyttää olan yli muiden tekemisiä vilkuillen, niin hyvä tulee.

Asioihin ja tilanteisiin takertuminen on yksi piirre joka on esiintynyt itselläni aina. Siinä missä joku ohittaa jonkun tilanteen olankohautuksella, itse jään sitä pohtimaan puoleksi tunniksi ellen jopa pidempään. Kun tutustuu näihin piirteisiin ja itseensä kun näitä piirteitä kerran itsessäni voimakkaasti esiintyy, näiden ominaisuuksien kanssa oppii olemaan, elämään ja pärjäämään paremmin, sekä hyväksymään itsensä paremmin vaikka maailma ei sitä vielä tekisikään. Seuraavassa päivityksessä en kirjoittele enää herkkyysjuttuja, mussa on nimittäin paljon muutakin.

Eritiysherkkyydestä löytyy netistäkin monia kiinnostavia artikkeleita, kuten esimerkiksi Hidasta elämää- sivustolta.  Alla vielä yksi linkkiheitto liittyen aiheeseen, jonka kohdista tosi moni sopi itselleni, tosi moni kohta taas ei ollenkaan. 

https://hidastaelamaa.fi/2022/04/25-erityisherkalle-ominaista-piirretta/

Hidasta elämää -sivustoa on tullut lueskeltua jo ainakin 12 vuotta. Siellä paljon erilaista luettavaa hyvinvointiin, itsetuntemukseen, tunteisiin, tunne-elämään sekä onnellisuuteen ja sen tavoitteluun. Lämpimästi suosittelen kyseistä sivustoa aiheesta kiinnostuneille ❤

Meinaatko sä käydä marjastamassa vielä tänä kesänä? Mikä on sun suosikkimarja? 

Keskiajan ja nykypäivän Turku

 Oltiin lasten kanssa kesäkuussa Turussa pari päivää, ja käytiin keskiaikamarkkinoilla. 💫

Tässä kuvasaldoa kesäkuun keskiajalta ja Turusta. 💥

Melkein 30 astetta oli lämmintä. 💛 

... Keskiaikamarkkinoilta löytyi heti ekana pieni torikoju jossa myytiin erimakuisia, kuorrutettuja omenoita erilaisten maustettujen manteleiden ohessa. >Omenat mitkä pojat kojusta valitsi oli toffeenmakuisia, joissa oli kanelisokerikuorrute. Lämmin kesäilma kuljetti keskiaistunnelmaisen torikojujen luona kävellessä kaikenlaisia tuoksuja, kuten yhtenä esimerkkinä mainittakoon  muurinpohjaletut, joita siellä useammassakin eri paikassa paisteltiin. Keskiaikaisiin vaatteisiin pukeutuneita ihmisiä kuljeskeli kojujen välissä. Välillä pysähdyttiin varjoon nurmikolle istumaan, oli sen verran paahtavan kuuma. 

Torikojuilla oli myynnissä tosi upeaa taidettakin sekä useasta kojusta löytyi itsetehtyjä koruja ja käsitöitä. Oli siellä kengänkiillottajakin työskentelemässä.

 Aurajoen toisella puolella oli myöskin kaikenlaista omatekoista ja erilaista myynnissä, koriste-esineitä sielläkin, sekä esimerkiksi kierrätysmateriaaleista valmistettuja vaatteita. Ihan hirveesti ei nyt mitään tullut ostettua, mutta kierreltiin, kaarreltiin ja syötiin ja ihmeteltiin. 

Upeita nämä taulut! 

💥💥Rakastan valokuvaamista. 💗Elämän hienoimpia asioita on, kun voi tallentaa elämänsä hetkiä ikuisesti muistoiksi, joita voi selailla myöhemmin. Elämän sellaisetkin ihmiset, jotka on jo jääneet ajasta ikuisuuteen, on niissä muistoina. Jo jotakin unohdettua voi yhtäkkiä palata mieleen, kun avaa jonkun vanhemman valokuva-albumin. Näpsin aina valokuvia joka paikassa, ja niin oon tehnyt niin kauan kuin jaksan muistaa. Kaikenlaisia ikuistettuja otoksia on kertynyt jo lapsuudestani asti muistoksi aikamoinen vinollinen pinkallinen. Aloitin kuvailut lapsena ihan pokkarikameralla, nuorempana kuvasin digikameralla, nykyään järjestelmäkameralla ja kamerapuhelimella. En kuitenkaan ajattele olevani valokuvaaja. Olen ennemminkin "ikuistaja" ja "taltioija". Valokuvaaja on ammattilainen. Ja sitä en ole, enkä väitä olevani. 💥

Käveltiin navigaattori apuna meidän majapaikkaan noin reippaan kilometrin verran Aurajoen vierestä helteisenä kesäkuun iltapäivänä, ja nappasin muutaman valokuvan. Joitaki laitan tähän näkyville. Oltin viime vuonna Turussa Muumimaailmassa ja viehätyin kyllä tähän kyseiseen kaupunkiin jossa olin viimeksi lapsena käynyt. Alapuolelta voi klikata kyseiseen viime vuoden blogipäivitykseen;

https://camomillamaria.blogspot.com/2023/07/turku-heinakuu-2023.html

...Välillä pidettiin vähän tuumaustaukoja ja juomistaukoja. 

.....Siltojen alituksia ja ylityksiä ennenkuin me oltiin päämäärässä. Turun linna oli tarkoitus käyä vilkaisemassa mutta se nyt jäi toiseen kertaan. Markkinoilla vierähti yllättävän nopeasti aika seuraavana päivänä 

...Täällä on jo kyselty kun muisteltu tämän vuoden markkinareissua, että jos pääsisi ens vuonnakin keskiaikaismarkkinoille ja sais taas kaneliomenat. 💗

Ukkosten aika🍓

Lämmintä, sadetta, mansikoita ja ötököitä.... Nyt on niiden aika... Vihreää, ja aurinkoa vielä yölläkin... 

Vaikka täytyy tunnustaa ettei jatkuva päivänpaiste ole oikeastaan se mun juttu. Siis en loputtomiin tykkää jatkuvasta valosta. Tieeedän, outoahan tuo on, kaikkihan nyt tykkää täällä pimeässä Suomessa että on aurinkoa ja valoa, mutta ite tykkään siitä että välillä tulee pimeää. Päivä päivänä ja yö yönä. Hetken menee nonstop -valo, mut sitte alkaa ikävöidä öitä.

En kuitenkaan missään nimessä valita, niin pieni aika sitä valoa on että sille on hyvä antaa oma kunniansa. Monta kertaa ollaan oltu fiilistelemässä valoisia kesäiltoja. 

                            Sipsitauko valoisassa illalla perjantaina 21. kesäkuuta 2024. 

Oltiin iltapyöräilyllä ja etsimässä jotakin aukiolevaa kauppaa. 

Tässä yläpuolella olevassa kuvassa pidettiin sipsitauko ennen kuin kotiuduttiin. 

Toukokuussa lopussa ollut aivan ihania päiviä, ja tässä mun synttäriaamun aamukasteelta kuvasaldoa; 

https://camomillamaria.blogspot.com/2024/06/aamukaste.html

Oon kirjottanut paljon taas tänä kesänä, kuten aina omaks ilokseni. Muutamia paloja kirjoitustulvasta laitan tähän esille, as always.

Paljon oon tehnyt ajatustyötä jatkoon omaa itseäni ja hyvinvointia silmällä pitäen mutta myös sitä miten olisin taas vähän parempi versio itestäni jatkossa ja mitä annan itestäni muille ja maailmalle.  

Oon myös tajunnut sen, miten tärkeää on se, että joku ihminen kohtaa sut oikein ja että tulet ymmärretyksi ja tuetuksi elämässä oikein. 

Että saa osakseen empatiaa, sympatiaa ja että joku näkee sut oikein, oikeassa valossa. Kunnioittaa sua ja juuri sellaisena kuin olet, erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä. 

Ja se, että ihmiset kohtaa sut oikein ja reilusti, on aivan äärimmäisen tärkeää sen kannalta, että voit voida hyvin. 

                                    (KESÄPÄIVÄNSEISAUS!!! 💛💛💛) 

Tänä vuonna ajoittui päivämäärälle 20.6. - 2024. 

Linkki kesäpäivänseisauksen aikana julkaistuun kuva-albumiin; 

https://camomillamaria.blogspot.com/2024/06/colony-summer-solstice.html

Oon alkanut nähdä mun herkkyyden itsessäni nykyaikoina voimavarana enkä minkäänlaisena taakkana tai jotenkin häpeänä. Mun mielestä meidän jokaisen kannattais sitä herkkyyttä meissä etsiskellä esille, koska sitä kuitenkin meissä jokaisessa on.

Lempeyttä on myös hyvä löytyä ihmisestä näkyvästi. Toki tässäkin voidaan mennä liiallisuuksiin ja myös överiempatialle, liialle lempeydelle ja yliymmärtämiselle pitää osata asettaa jämäkät rajat, muuten on jossain kohtaa aivan totaalisesti henkisesti uuvuksissa. Ja kyllä!💥Kiltitkin ihmiset vittuuntuvat ja rajat todellakin tulevat ennemmin tai myöhemmin vastaan. Se ei tarkoita että jos haluat toimia rakkaudesta ja hyväntahtoisuudesta käsin, ja haluat ihmisenä kasvaa, että et tuntis aitoja tunteita läpi jatkuvasti.  

Elämä vaihtelee jatkuvasti ja siinä tapahtuu kaikenlaista. Rouhevat ja aidot kohtaamiset jossa halutaan kasvaa ja löytää kasvettavaa ja jossa ite mahtuu kasvamaan ja olemaan kaikenlainen, inspiroi itseäni enemmän kun tyhjät "live your life to the fullest, remember to laugh everyday"-  tyyppiset korulauseet ja samanlaiset tsemppaukset, joita toistellaan vaikka jossakin nettifoorumeilla, mutta vaan vähän eri tavalla kun taas joku toinen. En ite saa sellasesta kiinni, vaan kaipaan jotakin tunteikkaampaa mistä taas ammentaa.  Ja mikäli tämmösen tyylinen auttaa joitakin jaksamaan, se on ok, ite vaan kaipaa jotakin räiskyvämpää. Me olemme joka suhteessa kaikki erilaisia. Ja se onkin toinen voimavara ihmiselle. Loistaa just sellasena kuin on ja omassa voimassaan. 

Mussa on hyvin paljon myös erityisherkän piirteitä vaikka kaikki kohdat eivät itsestäni siihen sovikkaan. 

https://www.evermind.fi/erityisherkka-tuntee-syvasti-ja-kuormittuu-helposti/

Ylläolevasta linkistä voi katsahtaa erityisherkän ihmisen piirteitä. 👆

Pystyn katsomaan kauhuelokuvia, ja esimerkiksi American Horror Story on yks mun lempparisarjoista, mutta esimerkiksi tositapahtumiin perustuvat väkivaltaiset elokuvat tuottaa niin valtavan epämiellyttävän tunnekokemuksen, että joudun pitkään etukäteen valmistautua henkisesti että pystyn semmosta katsomaan. Yleensä vältän tämmösiä.

Erityisherkän piirteisiin kuuluu tiedon syvällinen prosessointi. Tätä teen paljon. Mun aivot prosessoi ja surisee ihan jatkuvasti. Analysoin ja yhdistelen asioita, punnitsen ja pohdiskelen. 

En kuitenkaan kuormitu täydessä bussissa tai junassa ja tykkään käydä vaikka ihan selvinpäin katsomassa tuhatpäisiäkin keikkoja ja mieli on pelkästään positiivinen sen jälkeen. Eläydyn ja tunnen hyvin voimakkaasti, sekä reagoin vahvasti tunteita herättäviin tapahtumiin, tilanteisiin ja ärsykkeisiin.

Aistin toisten ihmisten tunnetilat hyvin voimakkaasti ja reagoin tosi vahvasti vääryyteen ja epäoikeudenmukaisuuteen. Havainnoin ympäristöstä kaikenlaisia pieniä yksityiskohtia jotka muistan helposti pitkäänkin. Ja päädyn usein syyllistämään itseäni ja löytämään vian usein kaikkeen vaan pelkästään itsestäni. <Itse olisi pitänyt taas tehdä jotakin paremmin niin olisi kaikki mennyt paremmin- tyyppisesti. Onneksi tämän ajatustavan haitallisuudesta olen opetellut nykyaikoina pois. 

Rakastan luonnossa tapahtuvia asioita ja ilmiöitä. Ukkosmyrskyn mahtipontista olemusta, ihailen talvitaivaan täysikuuta jonka ohi lipuu mustia pilviä, rakastan kuunnella sateen tihkua joka kuuluu avoimesta ikkunasta, eri vuodenaikojen tuoksuja sekä aamukastetta kevätnurmikolla.

 😎Luin että erityisherkän ja herkän täytyy ottaa itselleen normaalia enemmän palautumisaikaa elämässä, muuten ylikuormittuu ja herkästä voi tulla hyvin hankala ja "ylitsepursuava" ihminen kanssakulkijoilleen. 

Ja vastoin kuin yleensä ajatellaan, erityisherkät eivät ole pelkästään introverttejä, vaan ne voivat olla myös ekstroverttejä. 

Olen ekstrovertti ehdottomasti, mutta en sataprosenttinen. Hakeudun ihmiskontakteihin ja pidän tapahtumista ja elämyksistä, mutta en todellakaan ole ulospäinsuuntautunut joka tilanteessa ja tosiaankin tykkään olla myös omissa oloissani ja tehdä asioita yksin. Ei kuitenkaan kaikenlaiset ihmiskontaktit tuo voimavaroja, vaan voivat pelkästään viedä niitä pitkäksikin aikaa. Tämä esimerkiksi asiakaspalvelutilanteissa, jos jonkun esimerkin haluaa. 

Eniten ekstroverttiys itsessäni näkyy voimakkaana elämyshakuisuutena. Kaipaan paljon virikkeitä samaan aikaan, ne tuovat voimavaroja ja virkeyttä. Mulle on täyttä työtä keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Voin esimerkiksi kirjoittaa ja katsoa sarjaa samaan aikaan kun teen ruokaa ja siivoan. Näin niinkun esimerkiksi, ja kaiken tämän taustalla voin haluta vielä kuunnella musiikkia. 

Tähän asti heinäkuussa ollaan tehty pitkä vaellusreitti hyvän ystävän ja pojan kanssa alkukuusta, pyöräilty vielä mansikkakojuille tai uimaan iltasella, pyöräilty pienemmän kanssa varmaan sata kilsaa, juostu yleisurheilukoulussa, tänä viikonloppuna katsottu useampikin esikoisen jalkapallopeli, syöty perinteisesti nokkosruokia, iltakahviteltu ilman aikatauluja ja nautittu valoisuudesta kun sitä riittänyt läpi yön. 

Vaellusreitti; https://camomillamaria.blogspot.com/2024/07/hokin-lenkki-12-km.html

Nokkospiirakan ohje; https://camomillamaria.blogspot.com/2024/07/nokkospiirakka.html

Lapset askartelivat omannäköisensä pahviset auringot partsille koristeeksi💛 

(osallistuin toki itsekin omalla auringolla. 😎) 

 Aurinkojen taakse lasten oli määrä kirjoittaa tämän vuoden tähän astisia saavutuksia joista itse kokee ylpeyttä sekä mitä vielä odottaa ja haluaa saavuttaa tältä kesältä. Tossa ne nyt lepattaa tuulessa ja narut kimmeltää auringossa muistuttamassa että on tehty hyvää työtä josta on hyvä jatkaa. 💜

                                                     Ilta-aurinko myöhäisillalla 21.6.2024. 

Hyvää loppukesää 💜

Mitä olet tehnyt tähän asti kesällä? Mitä ajatuksia loppukesälle? 

Hokin lenkki 12 km

 Kokkolan Öjassa, Bodö.

 Hokin lenkki 12, 5 km. 

Heinäkuu 5.7. -2024. 

💥💥💥  💥💥💥💥💥💥  💥💥💥💥💥💥💥💥💥  💥💥💥💥💥💥  💥💥💥💥

Käytiin kiertää ystävän ja pojan kanssa reilu 12 kilometrin rengasreitti Kokkolassa, Öjassa. Reitti lähtee Cafe Brygganin läheiseltä parkkipaikalta opastekyltin luota metsään. Lämmintä oli, ja kesäsade välillä virkisti. Välillä tuli ihan kunnolla vettä kun olis ämpäristä kaatanut. Sit taas aurinko paistoi. Lenkkireitti kulki pääasiassa metsässä, mutta välillä myös esimerkiksi pitkässä heinikossa ja vieressä kulki aika ajoin vesistö. 

Lenkin varrella oli myös maalaismaisemia ja hiekkateitä. Eikä kivoilta tienvarsilla olevilta yksityiskohdilta voinut silmä myöskään välttyä. 

...Ojien ylityksiä löytyi myös. Vaihtelevaa maisemaa, kuivempaa ja harvempaa metsää mut sit myös tosi vehreitä vetisiä ojia mut myös likaisia puroja. Lumpeita ja lumpeenkukkia oli kiva nähdä 💚

.... Nyt pitää nauttia kesän tuoksusta ja lämpimistä päivistä, eikä haittaa vaikka vähän satais. Niin lyhyt on kesä ja täynnä kylmiä päiviä siltikin, niin ilo pitää ottaa näistä irti aina kun on mahdollisuus. 💚

Ei ollu ihan mikään pieni kesäsade 😎😁💥💥

Nää on kivoja kesäisin ku menee polku korkeiden kasvien välissä. 💥Viime kesänä Perhonjoen reitillä oli myös tällasia korkeita "heinikkoja" joiden välistä lenkkipolku meni. 

.... Kaikenlaista erilaista mökeistä ja sulista tuli matkan varrella meitä vastaan. 

...Musta oli ainakin tosi kiva kun tää maasto jota me mentiin oli niin vaihtelevaa. Välillä mentiin metsässä, ja välillä tämmösiä hiekkateitä jossa oli asutustakin. Mielenkiintoista kun vaihtelee näkökentässä erilaiset asiat ja kun ei ole pelkkää pitkää suoraa tai pitkospuuta koko matka. Mietittiinkin tuossa matkalla että aika tylsää olis jossaki kaupungissa mennä jotaki asvalttitietä 12 kilometriä putkeen. 😄

Rakastan metsiä.

Kun vanhempi poika oli vielä pienempi, hän joka nyt täällä oli mukanakin, tykkäs hirveästi kun pääsi metsään leikkimään ja teki puiden alle aina pesäkoloja 💗

... Näillä kaatuneilla puilla on ihan tarkoituksensa. Oon sen niin päättänyt. Ollaan kuljettu lasten kanssa metsissä, ja kun tällainen näkyy, se on tarkoitettu siihen että sinne voi heittää huolensa. Tuonne puujuuren alle voi jättää ja heittää huolensa. 

Nämä alapuolella olevat on ilmeisesti sellasia et ne kerää päivän valoa ja sit loistaa yöllä vähän pilkettä tohon polunvarrelle? 

5.7. 2024. 

Kaksi maantien ylitystä oli reitin varrella. Tie piti ylittää että pääsi sit taas jatkamaan reitillä. 💥

 ...Mitähän lie maahisten tuoleja nämä? :D Nää nyt ei oo kiviä, mut tuli mieleen että kivet ja kivimuodostelmat ja luolat ja kalliot on yksi asia joka itseäni kiinnostaa ja kiehtoo. 

     Ohdakkeet kukkii aina tähän aikaan vuodesta. 💜

Matkan päätteeksi oli vielä Långön uimarannan hiekkaranta jonka kautta me kipitettiin takas autolle. 

12,5 kilsaa mentiin. 💥

💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥