Ukkosten aika🍓

Lämmintä, sadetta, mansikoita ja ötököitä.... Nyt on niiden aika... Vihreää, ja aurinkoa vielä yölläkin... 

Vaikka täytyy tunnustaa ettei jatkuva päivänpaiste ole oikeastaan se mun juttu. Siis en loputtomiin tykkää jatkuvasta valosta. Tieeedän, outoahan tuo on, kaikkihan nyt tykkää täällä pimeässä Suomessa että on aurinkoa ja valoa, mutta ite tykkään siitä että välillä tulee pimeää. Päivä päivänä ja yö yönä. Hetken menee nonstop -valo, mut sitte alkaa ikävöidä öitä.

En kuitenkaan missään nimessä valita, niin pieni aika sitä valoa on että sille on hyvä antaa oma kunniansa. Monta kertaa ollaan oltu fiilistelemässä valoisia kesäiltoja. 

                            Sipsitauko valoisassa illalla perjantaina 21. kesäkuuta 2024. 

Oltiin iltapyöräilyllä ja etsimässä jotakin aukiolevaa kauppaa. 

Tässä yläpuolella olevassa kuvassa pidettiin sipsitauko ennen kuin kotiuduttiin. 

Toukokuussa lopussa ollut aivan ihania päiviä, ja tässä mun synttäriaamun aamukasteelta kuvasaldoa; 

https://camomillamaria.blogspot.com/2024/06/aamukaste.html

Oon kirjottanut paljon taas tänä kesänä, kuten aina omaks ilokseni. Muutamia paloja kirjoitustulvasta laitan tähän esille, as always.

Paljon oon tehnyt ajatustyötä jatkoon omaa itseäni ja hyvinvointia silmällä pitäen mutta myös sitä miten olisin taas vähän parempi versio itestäni jatkossa ja mitä annan itestäni muille ja maailmalle.  

Oon myös tajunnut sen, miten tärkeää on se, että joku ihminen kohtaa sut oikein ja että tulet ymmärretyksi ja tuetuksi elämässä oikein. 

Että saa osakseen empatiaa, sympatiaa ja että joku näkee sut oikein, oikeassa valossa. Kunnioittaa sua ja juuri sellaisena kuin olet, erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä. 

Ja se, että ihmiset kohtaa sut oikein ja reilusti, on aivan äärimmäisen tärkeää sen kannalta, että voit voida hyvin. 

                                    (KESÄPÄIVÄNSEISAUS!!! 💛💛💛) 

Tänä vuonna ajoittui päivämäärälle 20.6. - 2024. 

Linkki kesäpäivänseisauksen aikana julkaistuun kuva-albumiin; 

https://camomillamaria.blogspot.com/2024/06/colony-summer-solstice.html

Oon alkanut nähdä mun herkkyyden itsessäni nykyaikoina voimavarana enkä minkäänlaisena taakkana tai jotenkin häpeänä. Mun mielestä meidän jokaisen kannattais sitä herkkyyttä meissä etsiskellä esille, koska sitä kuitenkin meissä jokaisessa on.

Lempeyttä on myös hyvä löytyä ihmisestä näkyvästi. Toki tässäkin voidaan mennä liiallisuuksiin ja myös överiempatialle, liialle lempeydelle ja yliymmärtämiselle pitää osata asettaa jämäkät rajat, muuten on jossain kohtaa aivan totaalisesti henkisesti uuvuksissa. Ja kyllä!💥Kiltitkin ihmiset vittuuntuvat ja rajat todellakin tulevat ennemmin tai myöhemmin vastaan. Se ei tarkoita että jos haluat toimia rakkaudesta ja hyväntahtoisuudesta käsin, ja haluat ihmisenä kasvaa, että et tuntis aitoja tunteita läpi jatkuvasti.  

Elämä vaihtelee jatkuvasti ja siinä tapahtuu kaikenlaista. Rouhevat ja aidot kohtaamiset jossa halutaan kasvaa ja löytää kasvettavaa ja jossa ite mahtuu kasvamaan ja olemaan kaikenlainen, inspiroi itseäni enemmän kun tyhjät "live your life to the fullest, remember to laugh everyday"-  tyyppiset korulauseet ja samanlaiset tsemppaukset, joita toistellaan vaikka jossakin nettifoorumeilla, mutta vaan vähän eri tavalla kun taas joku toinen. En ite saa sellasesta kiinni, vaan kaipaan jotakin tunteikkaampaa mistä taas ammentaa.  Ja mikäli tämmösen tyylinen auttaa joitakin jaksamaan, se on ok, ite vaan kaipaa jotakin räiskyvämpää. Me olemme joka suhteessa kaikki erilaisia. Ja se onkin toinen voimavara ihmiselle. Loistaa just sellasena kuin on ja omassa voimassaan. 

Mussa on hyvin paljon myös erityisherkän piirteitä vaikka kaikki kohdat eivät itsestäni siihen sovikkaan. 

https://www.evermind.fi/erityisherkka-tuntee-syvasti-ja-kuormittuu-helposti/

Ylläolevasta linkistä voi katsahtaa erityisherkän ihmisen piirteitä. 👆

Pystyn katsomaan kauhuelokuvia, ja esimerkiksi American Horror Story on yks mun lempparisarjoista, mutta esimerkiksi tositapahtumiin perustuvat väkivaltaiset elokuvat tuottaa niin valtavan epämiellyttävän tunnekokemuksen, että joudun pitkään etukäteen valmistautua henkisesti että pystyn semmosta katsomaan. Yleensä vältän tämmösiä.

Erityisherkän piirteisiin kuuluu tiedon syvällinen prosessointi. Tätä teen paljon. Mun aivot prosessoi ja surisee ihan jatkuvasti. Analysoin ja yhdistelen asioita, punnitsen ja pohdiskelen. 

En kuitenkaan kuormitu täydessä bussissa tai junassa ja tykkään käydä vaikka ihan selvinpäin katsomassa tuhatpäisiäkin keikkoja ja mieli on pelkästään positiivinen sen jälkeen. Eläydyn ja tunnen hyvin voimakkaasti, sekä reagoin vahvasti tunteita herättäviin tapahtumiin, tilanteisiin ja ärsykkeisiin.

Aistin toisten ihmisten tunnetilat hyvin voimakkaasti ja reagoin tosi vahvasti vääryyteen ja epäoikeudenmukaisuuteen. Havainnoin ympäristöstä kaikenlaisia pieniä yksityiskohtia jotka muistan helposti pitkäänkin. Ja päädyn usein syyllistämään itseäni ja löytämään vian usein kaikkeen vaan pelkästään itsestäni. <Itse olisi pitänyt taas tehdä jotakin paremmin niin olisi kaikki mennyt paremmin- tyyppisesti. Onneksi tämän ajatustavan haitallisuudesta olen opetellut nykyaikoina pois. 

Rakastan luonnossa tapahtuvia asioita ja ilmiöitä. Ukkosmyrskyn mahtipontista olemusta, ihailen talvitaivaan täysikuuta jonka ohi lipuu mustia pilviä, rakastan kuunnella sateen tihkua joka kuuluu avoimesta ikkunasta, eri vuodenaikojen tuoksuja sekä aamukastetta kevätnurmikolla.

 😎Luin että erityisherkän ja herkän täytyy ottaa itselleen normaalia enemmän palautumisaikaa elämässä, muuten ylikuormittuu ja herkästä voi tulla hyvin hankala ja "ylitsepursuava" ihminen kanssakulkijoilleen. 

Ja vastoin kuin yleensä ajatellaan, erityisherkät eivät ole pelkästään introverttejä, vaan ne voivat olla myös ekstroverttejä. 

Olen ekstrovertti ehdottomasti, mutta en sataprosenttinen. Hakeudun ihmiskontakteihin ja pidän tapahtumista ja elämyksistä, mutta en todellakaan ole ulospäinsuuntautunut joka tilanteessa ja tosiaankin tykkään olla myös omissa oloissani ja tehdä asioita yksin. Ei kuitenkaan kaikenlaiset ihmiskontaktit tuo voimavaroja, vaan voivat pelkästään viedä niitä pitkäksikin aikaa. Tämä esimerkiksi asiakaspalvelutilanteissa, jos jonkun esimerkin haluaa. 

Eniten ekstroverttiys itsessäni näkyy voimakkaana elämyshakuisuutena. Kaipaan paljon virikkeitä samaan aikaan, ne tuovat voimavaroja ja virkeyttä. Mulle on täyttä työtä keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Voin esimerkiksi kirjoittaa ja katsoa sarjaa samaan aikaan kun teen ruokaa ja siivoan. Näin niinkun esimerkiksi, ja kaiken tämän taustalla voin haluta vielä kuunnella musiikkia. 

Tähän asti heinäkuussa ollaan tehty pitkä vaellusreitti hyvän ystävän ja pojan kanssa alkukuusta, pyöräilty vielä mansikkakojuille tai uimaan iltasella, pyöräilty pienemmän kanssa varmaan sata kilsaa, juostu yleisurheilukoulussa, tänä viikonloppuna katsottu useampikin esikoisen jalkapallopeli, syöty perinteisesti nokkosruokia, iltakahviteltu ilman aikatauluja ja nautittu valoisuudesta kun sitä riittänyt läpi yön. 

Vaellusreitti; https://camomillamaria.blogspot.com/2024/07/hokin-lenkki-12-km.html

Nokkospiirakan ohje; https://camomillamaria.blogspot.com/2024/07/nokkospiirakka.html

Lapset askartelivat omannäköisensä pahviset auringot partsille koristeeksi💛 

(osallistuin toki itsekin omalla auringolla. 😎) 

 Aurinkojen taakse lasten oli määrä kirjoittaa tämän vuoden tähän astisia saavutuksia joista itse kokee ylpeyttä sekä mitä vielä odottaa ja haluaa saavuttaa tältä kesältä. Tossa ne nyt lepattaa tuulessa ja narut kimmeltää auringossa muistuttamassa että on tehty hyvää työtä josta on hyvä jatkaa. 💜

                                                     Ilta-aurinko myöhäisillalla 21.6.2024. 

Hyvää loppukesää 💜

Mitä olet tehnyt tähän asti kesällä? Mitä ajatuksia loppukesälle?