Oivalluksia onnellisuudesta

Kansainvälinen onnellisuuden päivä 20.3. 

Keskiviikkona on muuten Onnellisuuden päivä. Tässä ajatuksiani onnellisuudesta. 💥

Mitä on olla onnellinen? 

Mielestäni onnellisuus on sitä että se mitä teet ja sanot on tasapainossa jokapäiväisessä elämässä. 

Että jokainen päivä on tasapainossa, huvi ja työ on tasapainossa, että mikään asia ei vie liikaa jalansijaa elämässäsi haitallisessa määrin.

Onnellisuus on sitä että saa toteuttaa itseään kokonaisvaltaisesti eikä tarvitse pienentää itseään.

Onnellisuus on sitä kun talous on tasapainossa. 

Onnellisuus on sitä että on aitoja ihmissuhteita, joissa voit olla myös huonoine puolinesi olemassa. Onnellisuus on sitä että toiset eivät kontrolloi tai puutu elämänvalintoihisi haitallisessa määrin. Onnellisuus on myös sitä että on ihmisiä jotka puuttuvat elämääsi silloin kun tarvetta puuttumiseen on, 

on onni että ihmisellä on ihmisiä jotka ilmaisevat tukensa ja välittämisen jos elämä esim heittelee...

Onnellisuus on sitä, että ymmärtää ettei kaikkien mielipiteet kohtaa eikä kaikki ole ihmisiä joiden kanssa maailmat kohtaa, mutta sekin on silti täysin okei ja se asia voi silti rikastuttaa kummankin toisistaan poikkeavan ihmisen elämää, kun erilaisista maailmoista avataan yhdessä kohteliaassa hengessä asioita. 

Onnellisuus on sitä, että luotat siihen että elämä kantaa ja et sä tuut selviään sun elämän taisteluista. Niistä taisteluista jotka mahdollisesti on käytävä jopa yksin.

Onnellisuus on sitä että koet onnistumisen kokemuksia. Kun näet lapsesi onnistuvan ja olevan iloinen ja ylpeä itestään. Onnellisuus on sitä että koet olevasi tärkeä ja tarpeellinen maailmassa, ja riittävästi turvassa ihmisten itsekkyydeltä. 

Onnellisuus on sitä ettei vihaa ketään. Onnellisuus on sitä että viihtyy myös yksin. 

Onnellisuus on sitä että ymmärrät ettei kaikkien tarvitse pitää sinusta. 

Onnellisuus on sitä että ei suorita elämää vaan tietää että on ihan riittävä ihan näin.

Onnellisuus on ennen kaikkea sitä että pyrkii ja onnistuu pysymään tasapainossa myrskyjenkin keskellä, ymmärtäen ettei ole täydellinen, mutta juuri hyvä sellaisena omana kreisinä itsenään kuin on, etkä ole menneisyytesi ja virheidesi summa. 💥

Ajattelin listailla ajatuksiani mitkä itseni mielestä tuovat mielenrauhaa ja onnea elämään. 

1. Jonkin itselle tärkeän vaaliminen. 

Jos joku asia tuo iloa sinulle ja on mieleinen, tee sitä paljon. Järjestä sille aikaa. Itsensä laittaminen aika ajoin  ykkössijalle elämässäsi ei ole itsekästä ja väärin, vaan välttämätöntä. 

2. Ei kannata vertailla itseäsi muihin. 

Meillä jokaisella on oma polku, oma tarina. Se että alkaa vertailla itseään toisiin, on yksinkertaisesti vain itseään kuluttava asia, koska kyseessä on kaksi täysin eri ihmistä ja kaksi täysin eri tarinaa, lähtökohtaa, elämää, eli näitä ei voi mitenkään alkaa vertailemaan keskenään. Itsensä hyväksyminen on tärkeämpää, kuin alkaa kilpailla toisten ihmisten kanssa ja miettimään että jotakin olisi saavutettava vain siksi koska joku toinenkin teki asiat niin.  Epäterve kilpaileminen vain tuhoaa ihmisten väliset ihmissuhteet. 

 Mut omaa elämää voi vertailla, ja sitä minkälaisen matkan olet milloinkin tehnyt jostakin tilanteesta toiseen, mitä muutoksia pitäisi tehdä jos muutokset olis ajankohtaisia. Myötätunto itseään kohtaan on yhtä tärkeää kuin myötätunto muita kohtaan. 

3. Tee rauha menneisyyden kanssa

Epäreilut tilanteet ja ihmiset, riitatilanteet ja vaikeat kohtaamiset. Näitähän on. Varsinkin jotakin todella epäreiluja kohtaamisia kohdatessaan niitä pyörittelisi iät ja ajat.. Joku ihminen tekee tosi rumasti, tai kohtelee huonosti, niin tiedän omastakin kokemuksesta miten hankala siitä on päästää irti jos siinä tilanteessa on ollut paljon pureksittavaa. 

 

Kun antaa anteeksi, sellaisellekin ihmiselle joka ei edes nähnyt omassa toiminnassaan mitään väärää, se vaatii aika paljon, mutta se vapauttaa sut itsesi siitä taakasta, että annat toisen ihmisen hallita mitenkään sun omaa hyvinvointia. 

4. Pahansuopa juoruilu ja haukkuminen ei tee onnelliseksi

Juoruileminen on ihan surkeeta, ja sellainen seura on mielekästä jossa ei puhuta muista jatkuvasti pahaa. Voisin tehdä villin veikkauksen, ettei kovin moni ole löytäny onnea muita räikeästi haukkumalla. 

5. Terveellinen, monipuolinen, omannäköinen elämä

Terveellinen ruoka,  omannäköinen elämä, sellainen jossa on hyvä olla, ja saa toteuttaa itseään.

Kokea elämä mielekkääksi ja että on onnistumisen kokemuksia. 

7. Vastuuntunne omasta voimasta

Me ei olla kaikki tehty samasta puusta eikä me kestetä asioita ja käsitellä meidän elämää kaikki samalla tavalla. Ja se on ihan okei, Mutta, kyllä omista tunteistaan otetaan vastuu, muita ei voi syyttää aina eikä koskaan sun oma pahoinvointi ole oikeus loukata muita ihmisiä.  Vika ei ole ikinä vain toisessa ihmisessä, vaikka toinen osapuoli olisi vaikka vähän hankalakin tapaus. Siltikin voit oppia itestään jotakin ja totta hemmetissä täytyy nähdä myös se, mitä itse olisi voinut tehdä toisin. Myös tietyntyyppiset ihmiset ruokkivat toisissa ihmisissä niitä toisen huonoimpia puolia esiin. Mutta kaikenlaiset kohtaamiset voi opettaa. Vähintäänkin sen, että jos ei jotakin tilannetta voi muuttaa, omaa suhtautumista siihen voi muuttaa. 

8. Älä kuluta aikaa miettimällä mitä muut ihmiset on susta mieltä

Voi että mua ennen harmitti ihan kokoajan että jos joku saa musta väärän käsityksen tai puhuu musta pahaa, tai mustamaalaa tai että mitähän tuokin nyt musta miettii ja blaa blaa blaa... Mulla oli oikein vimma että pitäisi saada oikoa kaikki pahan puheet itestä, ja oikein hirvitti että jos puhutaan vielä jotakin sellaista mikä ei ole edes totta. Tämä on yksi asia jolle et voi yhtään mitään, ja se on muutenkin ihan se ja sama mitä ihmiset susta miettii ja puhuu. Niinku seriously, mitä väliä sillä on? Kyllähän maailmaan puhetta mahtuu, ja jos joku haluaa susta puhua, niin antaa mennä vain 😎Tämän ymmärtäminen joskus, oli ehkä vapauttavinta mitä voi olla. Tuli heti paljo helpompi hengittää kun opin tuosta pois. Kyllä sellaiset ihmiset jotka katsoo sua oikeilla linsseillä ja on sun elämän ihmisiä, ei susta puhu mitään huonoa sillon kun et ole paikalla. Joten muiden puheilla ei ole, ei niin yhtään mitään väliä. 

Nämä muutamia onnen ajatuksia elosta joita itse oon huomannut tuovan perusmyönteisyyttä päiviin, ja sitä tarvitaan elämässä, ei sitä muuten jaksa. Varsinkin tää kevään harmaus on jotakin ihan kamalaa, niin tarvii kyllä ilonpisaroita että jaksaa päivät 😎 

Kiva kun luit tänne asti 💛

Ehkäpä sulla on jotakin muita ajatuksia miten olla onnellinen? Mikä tekee just sut onnelliseksi? 

Roanoke- Kadonnut siirtokunta

Mua kiehtoo ihan älyttömän paljon mysteerijutut.. ja tämä Roanoken siirtokunnan tapaus on yksi tällainen kiehtova mysteeritapaus.💥

.Tämä postaus on siis tositarina Roanoken, kuin savuna ilmaan haihtuneesta, Englannin siirtokunnasta 1500- luvulla. 

Minne katosi noin parisen sataa ihmistä Roanoken saarelta, Englannin ensimmäisestä pysyvästä siirtokunnasta 1500- luvun lopuilla. John White purjehti Englantiin hakemaan ruokatarvikkeita siirtokunnalle, ja hänen oli tarkoitus palata takaisin välittömästi. Tämä ei kuitenkaan mennyt kuten piti, ja Whiten paluuseen meni kolme vuotta. 

Tuohon aikaan Englanti oli hyvin pieni maa, ja he yrittivät kasvattaa siirtokunnalla itselleen enemmän elintilaa. Englantilaiset harrastivat tuohon aikaan merirosvousta, varsinkin Espanjan laivoja, ja se oli yksi syy siirtokunnan perustamiselle. Jos siirtokunta olisi olemassa, merirosvot saisivat jostakin nopeasti elintarvikkeita. Ensimmäiset siirtokunnan perustajat olivat oikeastaan kaikki sotilaita. Myös viljely oli tarkoitus aloittaa siirtokunnassa. Viljeltäviä elintarvikkeita olivat sokeriruoko ja puuvilla. 

Roanokella asusteli intiaaneja, joiden kanssa sotilaat riitaantuivat. He olivat käyneet intiaanien leirissä erään kerran, ja havainneet heiltä puuttuvan yhden hopea-astian omasta leiristään. Sotilaat kimpaantuivat ja päättivät polttaa koko ystävällisten intiaanien sadon, vaikka heitä oli käsketty elää heidän kanssaan rauhassa ja kunnioittaen. He joutuivat palaamaan Englantiin, jotta eivät kuolisi nälkään. Tarkoitus oli saada intiaaneilta elintarvikkeita siihen asti että he olisivat saaneet oman sadon kunnolla kasvamaan, mutta apu intiaaneilta ei ollut heidän sadon polttamisensa jälkeen enää vaihtoehto. 

Seuraavalle reissulle Roanokea asustamaan ei lähtenyt enää sotilaat, vaan naisia, miehiä ja lapsia. Siviilien ajateltiin tulevan saarella intiaanien kanssa paremmin toimeen. Joukkoa johti John White, joka oli nimetty siirtokunnan kuvernööriksi ja oli retkikunnassa mukana ensimmäiselläkin reissulla. 

Parisensataa ihmistä pääsi kuitenkin perille, vaikka joutuivat syömään homeista ruokaa ja oleskella laivan sisätiloissa huonolla säällä rottien ja torakoiden seassa kaksi ja puoli kuukautta kestäneen laivamatkan ajan. Sotilailta oli jäänyt jälkeen rakennuksia Roanoken saarelle viimeksi, joihin retkikunta nyt asettui asumaan. Meni viikon verran kun kävi ensimmäinen takaisku. Taskurapuja etsimään mennyt mies löytyi kuolleena.  Hänet oli päästetty päiviltä mitä ilmeisimmin intiaanien toimesta. 

Asukkaat pyysivät Whitelta lupaa saada kostaa miehen kohtalo intiaaneille, ja viimein he saivatkin siihen luvan. Rertkikuntalaiset hyökkäsivät heimon kimppuun, mutta tajusivat liian myöhään että se olikin väärä heimo johon menivät riehumaan. 

Ihan kuin ruokavarastojen hiljaisesta hiipumisesta ei olisi ollut tarpeeksi rasitusta, siirtokuntalaisten päänvaivana oli jatkuva uhka hyökkäyksistä. Laiva jolla he olivat tulleet Roanokeen, alkoi kuukauden päästä tehdä paluuta takaisin Englantiin, mutta vain John White lähti laivan mukana. Tarkoitus oli että John olisi käynyt hakemassa elintarvikkeiden täydennystä ja tuonut niitä retkikuntalaisille. 

Kuitenkaan John ei päässyt lähtemään takaisin koska kuningatar oli kieltänyt yhtään mitään laivaa lähtemästä matkaan satamasta Espanjan ja Englannin sotatilan takia. Kun laiva olisi saanut taas luvan matkustaa Roanokelle, ei ketään enää innostanut Roanoken saari.... Epätoivoisen ja pitkän yrittämisen jälkeen, John White sai Walter Raleyghn avustuksella kokoon laivoja lähtemään Roanokelle. Vain kaksi laivoista pääsi perille, Hopewell ja Moonlight. Moonlightin miehistöstä Roanokelle rantautuessa, menehtyi kuusi kapteenin lisäksi laivan kaatuessa. Vain neljä miestä pääsivät ehjinä perille.

Kun White alkoi lähestyä Roanokea, hän näki kohdassa josta viimeksi oli lähtenyt, savua tupruavan kohdan näkökentässään edessäpäin. Kun laivasta lähti veneet rantautumaan Roanokelle, uutta savua nähtiin jälleen rannalla. 

Kuitenkin kun he pääsivät perille, ei siirtokuntaa ollut missään eikä heistä näkynyt jälkeäkään, rakennukset, ihmiset, kaikki oli haihtuneet savuna ilmaan. ketään ei näkynyt eikä löytynyt, vaikka usempaan kertaan, ongelmallisen rantautumisenkin yhteydessä, oli nähty vielä savua muodostuvan edessä. Savun he huomasivat myöhemmin olevan peräisin kannoista ja risuista, jotka oli palamaan sytyttänyt salamat. Yhden puun kaarnasta kuitenkin löytyi siirtolaisten jättämä viesti. Puussa luki "CRO".  Hetken lisää tarkasteltuaan toisesta puusta löytyi toinenkin viesti, jossa luki "Croatoan"

John White oli sopinut siirtokuntalaisten kanssa ennen lähtöään etteivät he saisi lähteä kylästään jättämättä mitään merkkiä tai viestiä johonkin. Läheisellä Croatoansaarella asusteli croaton-intiaaniheimo. 

Siirtokuntaa ja sen asuinrakennuksia ei koskaan löydetty. Heidän kohtalonsa ei selvinnyt koskaan. Tästä on monia spekulaatiota mikä olisi voinut olla syy siirtokunnan katoamiseen. Ajatellaan että sodassa olleet espanjalaiset olisivat löytäneet siirtokunnan ja hävittänyt heistä kaiken viimeiseen asukkaaseen ja rakennelmaan asti. Ehkä he mahdollisesti liittyivät osaksi intiaaniheimoa ja ilmoittivat tästä puun kaarnaan? Syyksi on myös epäilty sitä että siirtokunta olisi yrittänyt lähteä vesireittiä takaisin Englantiin, veneellä, jonka White oli heille jättänyt tai sitä että siirtokuntalaiset olisivat itse tuhonneet itsensä ja toisensa. Nämä kaksi edellistä epäilystä eivät kuitenkaan selitä sitä, mihin kaikki siirtokunnan rakennukset menivät. On epäilty että jokin vihainen intiaaniheimo olisi löytänyt heidät, ja myös yliluonnollisia syitä on mietitty, kuten noituutta tai ufoja.

 Niin tai näin, aika ihmeellistä on kyllä, mihin aikoinaan katosi jotakin 200 ihmistä asuinrakennuksineen ja tavaroineen, jälkeäkään jättämättä. 💥

Lähteet; 

historianet.fi/yhteiskunta/siirtomaat/roanoke-kadonneen-siirtokunnan-arvoitus

https://www.youtube.com/watch?v=p-igj9b_iro