KEIKKAKUVIA; Michael Monroe 💥

 Michael Monroe 💥

Tavara-asema 

18.04.2024. 

TyynenVedenJuttuja💫

💫💫💫💫

    Pastelliauringonlasku, 21.7. 

Tää muuttui tästä vielä vaaleanpunaisemmaksi ja tuolla heinikon takana oli rakastunut joutsenpariskunta iltauinnilla. <3 Näkyä olis ihastellut vaikka tunnin tuolla oli niin kaunista, mutta maassa kuhisevat muurahaiset pisteli ja nousi kirmaamaan jalkoja pitkin, joten ei siinä sitten loputtomiin viitsinyt seisoskella. :D 

Mun oma kesä on ollut täynnä kaikenlaista ja ei kuitenkaan oikeastaan yhtään mitään, ei mitään erityistä mutta silti tosi paljon kaikkea, itsereflektiota, positiivisia ja negatiivisia oivalluksia, ajattelun vuoristorataa,  hyväksymistä, vanhojen käyttäytymismallien purkua ja muuttamista toisenlaisiks, sellaisiks että ne tukee tulevaisuutta parhaimmalla mahdollisella tavalla. Mun kese on ollu myös eteenpäinmenemisen meininkiä ja uusia tuulia. Tän koko kesän melkeen satoi, mutta aika lämpimiä kesäiltoja on lopuks kuitenkin ollut. Onneksi niin ja kiva niin. 

Ite aion jatkossa tehdä vieläkin terveellisempiä valintoja ruokailun suhteen jokapäiväisessä elämässä. Aion myös muistaa muistaa huolehtia itsestäni kokonaisvaltaisesti paremmin ja keskittyä asioihin jotka tuo iloa ja jotka vie mua eteenpäin.

 Ja aivan ihanaa kun arki ja rutiinit on taas alkanut. Toistuvat rutiinit, aamukahvit ja aikataulut. 

(Fun fact of me, 

oon ihan hirvee nörtti ja eri asioiden superfanittaja. 

Juutun aina tietyksi ajaksi kerrallaan yhteen tai kahteen kiinnostuksenkohteeseen, josta tykkään lueskella ja katsoa leffoja yms.) 

Elokuun alussa käytiin perinteisesti mustikkametsässä. Kerätyistä marjoista tein mustikkapiirakan, kuten jokavuotiseen elokuun alun perinteeseen meillä kuuluu. Piirakka katosi nopeasti, hyvä kun ehti olla tarjoiluastiassaan edes yhden yön yli. Lapset tekivät myöhemmin mustikoista muffinsseja. 

 Marjastaminen on jotenkin tosi miellyttävää. Se kun se keräilyastia pikkuhiljaa täyttyy, siinä vaan on sitä jotakin. On myös ihan parasta tehdä erilaisia leipomuksia itse kerätyistä marjoista. Parhainta herkkua tähän aikaan on tuoreista, punaisista, vastapoimituista marjoista vispattu lappapuuro, tai punaiseen maitoon keitetty mannapuuro johon päälle sokerissa pyöritetyt punaherukat. Nää on kaks niin hyvää ruokaa, et näillä eläis vaikka tän koko elokuun aina. 

Lapset teki muffinsseja meidän itsekerätyistä mustikoista. Jotkut vuoat olivat jo ennen paistotilannetta sellaisia, että niistä näki etteivät ne oo parhaita mahdollisia leipomiseen, vaikka niitä laittais useamman, joten joidenkin muffineiden ulkonäkö valmiina vähän harmitti.

Mut valkosuklaata vaan niihin kunnon kerros, niin ei pieni "epätäydellisyys" mitään haitannut. Varsinkin kun ei ollut nyt leipureiden vika, että muffinssivuoka ei ollut toimivuudessaan parhaimmasta päästä.

Pienemmällä oli eka mustikka tänä vuonna, sai muutaman marjan keräilyastiaankin asti. :D 

...Tärkeintä on maku tietenkin, ei muffinssivuoat, ja näistä tuli superhyviä <3 Muffineihihn käytettiin jääkaappiin ylijäänyt vaniljakastike, joka oli tehty mustikkapiirakalle tarjoiluun. Kardemumma oli kyllä loistava lisä näissä. 

Kahden Pojan Mustikkakardemummamuffinssit

Ainekset; 

 3½ dl vehnäjauhoja

2 dl sokeria 

1½ tl leivinjauhetta 

1 tl kardemummaa

1 tl vaniljasokeria 

100 g sulatettua leivontamargariinia

n. 1 ½ dl vaahdotettua vaniljakastiketta

1 kananmuna 

2 dl mustikoita

1.  Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. 

2. Sulata leivontamargariini ja anna sen jäähtyä. Kun leivontamargariini on jäähtynyt, sekoita siihen kananmuna ja vaniljakastike. 

3. Sekoita laivontamargariini . kananmuna- vaniljakastike- seos kuivien aineiden sekaan, mutta älä vatkaa kauaa. Kaada sekaan vielä lopuksi mustikat. 

4. Jaa taikina muffinsivuokiin, ja paista ne 175 -asteessa noin 30 minuuttia. 

https://camomillamaria.blogspot.com/2024/07/ukkosten-aika.html

--- Kerroin viime päivityksessä mun erityisherkkyyden piirteistä. Ylläolevasta linkistä pääsee lukemaan mun viime ajatuspäiväkirjan aiemmin tältä kesältä.

Esimerkiksi itseni on aina ollut vaikea sopeutua paikkoihin jossa on kovaa kilpailua ja suorittamista, ja etenemistä kyynärpäätaktiikalla. Oon aina ajatellut ettei menestys tarvitse noita asioita välttämättä, vaan ihminen voi edetä kilpaillen ja suorittaen jatkuvasti myös vain itseään työstäen joka päivä paremmaksi. Että saavuttaa sen mitä itse haluaa saavuttaa parhammailla mahdollisella suorituksella. Toki joissakin tilanteissa on oltava toista parempi että saa havittelemansa työpaikan, koulupaikan, jonkin tärkeän mahdollisuuden....Kaikkien on kilpailtava ja osattava kilpailla ja tuoda parhaita puoliaan joskus esiin. Jää jalkoihin jos ei pysty mitenkään itseään esille tuomaan.. Mutta! Epäterve kilpailu ja kova suorittaminen ja muotteihin mahtuminen pelkästään, ainoastaan, ahdistaa itseäni. Mun mielestä kilpailu jääköön sinne minne kilpailu kuuluu...Eli vaikka yleisurheilukentille. 

Oma ajatukseni on, että ilman kyynärpäätaktiikkaakin voi omassa elämässään henkilökohtaisesti menestyä, eikä muita tarvitse käyttää astinlautoina omalle etenemiselle urallaan tai pitää muiden saavutuksia, potentiaalia ja tavoitteita uhkana omalle minuudelle. Käyttää senkin ajan itsensä kehittämiseen jonka käyttää olan yli muiden tekemisiä vilkuillen, niin hyvä tulee.

Asioihin ja tilanteisiin takertuminen on yksi piirre joka on esiintynyt itselläni aina. Siinä missä joku ohittaa jonkun tilanteen olankohautuksella, itse jään sitä pohtimaan puoleksi tunniksi ellen jopa pidempään. Kun tutustuu näihin piirteisiin ja itseensä kun näitä piirteitä kerran itsessäni voimakkaasti esiintyy, näiden ominaisuuksien kanssa oppii olemaan, elämään ja pärjäämään paremmin, sekä hyväksymään itsensä paremmin vaikka maailma ei sitä vielä tekisikään. Seuraavassa päivityksessä en kirjoittele enää herkkyysjuttuja, mussa on nimittäin paljon muutakin.

Eritiysherkkyydestä löytyy netistäkin monia kiinnostavia artikkeleita, kuten esimerkiksi Hidasta elämää- sivustolta.  Alla vielä yksi linkkiheitto liittyen aiheeseen, jonka kohdista tosi moni sopi itselleni, tosi moni kohta taas ei ollenkaan. 

https://hidastaelamaa.fi/2022/04/25-erityisherkalle-ominaista-piirretta/

Hidasta elämää -sivustoa on tullut lueskeltua jo ainakin 12 vuotta. Siellä paljon erilaista luettavaa hyvinvointiin, itsetuntemukseen, tunteisiin, tunne-elämään sekä onnellisuuteen ja sen tavoitteluun. Lämpimästi suosittelen kyseistä sivustoa aiheesta kiinnostuneille ❤

Meinaatko sä käydä marjastamassa vielä tänä kesänä? Mikä on sun suosikkimarja? 

Keskiajan ja nykypäivän Turku

 Oltiin lasten kanssa kesäkuussa Turussa pari päivää, ja käytiin keskiaikamarkkinoilla. 💫

Tässä kuvasaldoa kesäkuun keskiajalta ja Turusta. 💥

Melkein 30 astetta oli lämmintä. 💛 

... Keskiaikamarkkinoilta löytyi heti ekana pieni torikoju jossa myytiin erimakuisia, kuorrutettuja omenoita erilaisten maustettujen manteleiden ohessa. >Omenat mitkä pojat kojusta valitsi oli toffeenmakuisia, joissa oli kanelisokerikuorrute. Lämmin kesäilma kuljetti keskiaistunnelmaisen torikojujen luona kävellessä kaikenlaisia tuoksuja, kuten yhtenä esimerkkinä mainittakoon  muurinpohjaletut, joita siellä useammassakin eri paikassa paisteltiin. Keskiaikaisiin vaatteisiin pukeutuneita ihmisiä kuljeskeli kojujen välissä. Välillä pysähdyttiin varjoon nurmikolle istumaan, oli sen verran paahtavan kuuma. 

Torikojuilla oli myynnissä tosi upeaa taidettakin sekä useasta kojusta löytyi itsetehtyjä koruja ja käsitöitä. Oli siellä kengänkiillottajakin työskentelemässä.

 Aurajoen toisella puolella oli myöskin kaikenlaista omatekoista ja erilaista myynnissä, koriste-esineitä sielläkin, sekä esimerkiksi kierrätysmateriaaleista valmistettuja vaatteita. Ihan hirveesti ei nyt mitään tullut ostettua, mutta kierreltiin, kaarreltiin ja syötiin ja ihmeteltiin. 

Upeita nämä taulut! 

💥💥Rakastan valokuvaamista. 💗Elämän hienoimpia asioita on, kun voi tallentaa elämänsä hetkiä ikuisesti muistoiksi, joita voi selailla myöhemmin. Elämän sellaisetkin ihmiset, jotka on jo jääneet ajasta ikuisuuteen, on niissä muistoina. Jo jotakin unohdettua voi yhtäkkiä palata mieleen, kun avaa jonkun vanhemman valokuva-albumin. Näpsin aina valokuvia joka paikassa, ja niin oon tehnyt niin kauan kuin jaksan muistaa. Kaikenlaisia ikuistettuja otoksia on kertynyt jo lapsuudestani asti muistoksi aikamoinen vinollinen pinkallinen. Aloitin kuvailut lapsena ihan pokkarikameralla, nuorempana kuvasin digikameralla, nykyään järjestelmäkameralla ja kamerapuhelimella. En kuitenkaan ajattele olevani valokuvaaja. Olen ennemminkin "ikuistaja" ja "taltioija". Valokuvaaja on ammattilainen. Ja sitä en ole, enkä väitä olevani. 💥

Käveltiin navigaattori apuna meidän majapaikkaan noin reippaan kilometrin verran Aurajoen vierestä helteisenä kesäkuun iltapäivänä, ja nappasin muutaman valokuvan. Joitaki laitan tähän näkyville. Oltin viime vuonna Turussa Muumimaailmassa ja viehätyin kyllä tähän kyseiseen kaupunkiin jossa olin viimeksi lapsena käynyt. Alapuolelta voi klikata kyseiseen viime vuoden blogipäivitykseen;

https://camomillamaria.blogspot.com/2023/07/turku-heinakuu-2023.html

...Välillä pidettiin vähän tuumaustaukoja ja juomistaukoja. 

.....Siltojen alituksia ja ylityksiä ennenkuin me oltiin päämäärässä. Turun linna oli tarkoitus käyä vilkaisemassa mutta se nyt jäi toiseen kertaan. Markkinoilla vierähti yllättävän nopeasti aika seuraavana päivänä 

...Täällä on jo kyselty kun muisteltu tämän vuoden markkinareissua, että jos pääsisi ens vuonnakin keskiaikaismarkkinoille ja sais taas kaneliomenat. 💗